5.4.2017

BLOGIN TULEVAISUUS

*POSTAUS SISÄLTÄÄ HIEMAN VOIMAKASTA KIELENKÄYTTÖÄ*

Blogi oli suljettuna vähän alle viikon. Sinä aikana noudatin ystäväni Iinan neuvoa ja poistin anonyymien kommentointimahdollisuuden. Ja ei, en tehnyt sitä siksi, että halveksuisin kaikkia anonyymeja ja haluan hävittää anonyymit maan päältä, tiedän, että osa teistä ajattelee niin. Anonyymeissa on ollut kivojakin tyyppejä, mutta tästä anonyymiestosta puhun myöhemmin postauksessa lisää. Kuuden päivän aikana mietin monia asioita, enkä ole vieläkään varma tämän blogin tulevaisuudesta. Pitäisinkö tämän vain auki, kirjoittamatta enää mitään vai kirjoittaisinko samaan tapaan, kuin aiemminkin vai sulkisinko blogin, lisäten tänne ne kaverit, jotka haluavat silloin tällöin lukea vanhoja postauksia? En tiedä vielä, enkä halua asiaan neuvoja enkä ehdotuksia. Eräs ystäväni on sanonut, että tämä on ainoa lifestyle/valokuvausblogi, jota hän lukee ja hänestä olisi tosi harmi, jos poistaisin koko blogin, joten siksi en poista blogia.

Mun tekisi mieli raivota tässä postauksessa edelleen asioista, joita anonyymikommentoijat ovat mulle sanoneet. Useimmat eivät varmasti ole tarkoittaneet pahaa, mutta ne satuttivat. Tähän hässäkkään johti seuraava:

Taustatietoa: mun naapuri antoi mm. koiransa pissata ja oksentaa mun kämppään, eikä suostunut siivoamaan, koska "mun koira ei tee mitään tuollaista" ja hän itse oli pomotteleva, määräili mua mun omassa kämpässä, esim. "nyt katsotaan leffaa", "nyt tilaat ruokaa meille ja sä maksat", "nyt tiskaat mun lautasen" jne. Hän suuttui, jos en suostunut tekemään juuri niin, kuin hän halusi.

Musta on tuntunut jo jonkin aikaa, ettei osa lukijoistani usko minua enää missään. En tiedä, mistä se johtuu, mutta epäilijät turvautuvat piiloutumalla anonyymiverhon taakse. Viime postauksessa oli ensin ihan mukavaa keskustelua, kerroin fiiliksistäni kysyttäessä jne. Ja sitten satuin mainitsemaan naapurini, jonka kanssa olen tauolla ja sanoin siinä samalla, etten ole varma, haluanko olla hänen kaverinsa enää. En siis missään vaiheessa sanonut, että olen hänen kanssaan verisissä riidoissa enkä halua enää koskaan puhua hänelle, tai mitään siihen viittaavaa. Ja tämä erittäin fiksu anonyymi tulkitsee sanomani niin, etten halua olla hänen kaverinsa enää koskaan. No, mä sitten kerroin syitä taukoon, että miten se antaa koiransa käyttäytyä mun asunnossa ja sanoin myös, että siinä itsessäänkin on kaikkea sellaista, jota en oikein hyväksy. Ja sanoin myös, ettei hän ota kuuleviin korviinsa, jos sanon asiasta.

No, se tuli sanomaan, että mun pitäisi vain kieltää naapuria tuomasta koiraa mun luo. Sanoin sitten uudestaan sen, että siinä itsessäänkin on sellaista, jota en hyväksy ja kerroin hänen käytöksestään vähän. Tässä vaiheessa mukaan tuli toinen anonyymi. Hänkään ei lukenut mun viestejä kunnolla, vaan toinen käski mua tekemään naapurille säännöt ja toinen kysyi, että oonko mä kertonut sille nää asiat, se ei oo varmasti ees tajunnut. Ja sanoin sitten siihen uudestaan, että oon sanonut siitä, mutta se ei ota mun sanomisia kuuleviin korviinsa. Sitten tuli tää yksi sanomaan "samaa mieltä edellisen kanssa", johon sitten kirjoitin vähän pidemmän viestin, jota kirjoittaessa mulla alkoi jo palaa pinna näiden anonyymien lukemattomuuden takia, mutta kirjoitin viestini silti asiallisesti. Sanoin muunmuassa että mua ahdistaa koko tyyppi sillä hetkellä ja että mun äitikin on saanut todistaa sen käytöstä.

No, sitten tulee taas tää yksi sankari, joka tulee syyttämään mua, että mua vaan ärsyttää sen käytös, koska MÄ haluan vaan ite pomottaa sitä ja määräillä ja olla se paska narsistikaveri. No, mä ensin kirjoitin sille pitkää viestiä, jossa ragesin sille siitä syyttelystä ja sanoin, että vähiten kaipaan nyt sitä, että mua syytetään. Mutta kesken viestin kirjoittamisen purskahdin itkuun, joten tyydyin vain kirjoittamaan, että nyt mä itken täällä, kiitti. Tää tulee kysymään, että miks sä itket, johon sitten kirjoitin aamulla lyhyen ragetuksen, jonka jälkeen päädyin piilottamaan blogin. Jos haluat, voit mennä itse katsomaan edellisen postauksen kommentteja ja tehdä omat päätelmäsi. Sanottakoon vielä, että mä VIHAAN johtamista, mä vihasin koulussa ryhmätöissä sitä, jos mut valittiin työn johtajaksi. Koska mä en vaan OSAA jaella määräyksiä ja työtehtäviä. Mulla oli yhdessä vaiheessa pieni foorumi, jota johdin, mutta se kuihtui nopeasti suurilta osin sen takia, kun en osannut johtaa sitä (sen tilalle perustettiin korvaava foorumi eri admineilla). Eli musta ei voi tulla narsistia, jos olen liian jänishousu/kykenemätön johtamaan mitään. Siksi mulle parasta on, jos toinen EHDOTTAA eikä MÄÄRÄÄ, vaikka jotain leffaa. Sellainen "nyt katotaan tää, ei vastalauseita"-tyylinen määräys on ainakin mulle ihan perseestä ja mua alkaa ahdistaa ihan helkutisti.

Anonyymit estin myös muiden syiden takia. Mulle on tullut anonyymeilta ihan kamalasti paskaa. Anonyymit ovat haukkuneet mua, mustamaalanneet (levittäneet musta paskaa muiden blogeihin), musta on kerran tehty suljettu pilkkausinstagram, mulle on lähetetty sähköpostia feikkiosoitteista ja niissä mua on vannotettu muistamaan, että tuun aina olemaan ruma, läski, kukaan ei rakasta tai tuu ikinä rakastamaan mua ja mun pitäs vaan tappaa itteni (tämän takia poistin ota yhteyttä-sivun). Eräästä anonyymistä teimme rikosilmoituksen äitini kanssa, mutta poliisi ei saanut siitä mitään irti, koska Blogger on parantanut tietosuojaansa anonyymien kohdalla... 
Eräässä toisessa blogissani, jonka olen jo lopettanut (anovihan takia pääasiassa), myös spämmittiin mua hokemalla anonyymien jäähyn jälkeen, että mä vaan vihaan anonyymeja ja siksi en pysty ottamaan niiltä vastaan ystävällistäkään kommenttia. Ja siis anonyymit olivat menneet jäähylle, koska yksi ano spämmi mua väittämällä, että mä oon trollannu yhden mun kaverin blogia. Keskustelin asiasta hänen kanssaan omalta osaltani asiallisesti, mutta vaikka kuinka mä esitin faktoja ja se mun kaverikin tuli sanomaan, ettei se nyt ole Jenni, joka niitä kommentteja laittaa, niin silti tää anonyymi keksi aina uuden väittämän, joka "todistaa", että mä se trollaaja oon. Ja vaikka se oikea trollaaja tuli sanomaan, että hän on se trollaaja, niin ei mennyt läpi (se oikea trollaaja siis sanoi, että "anteeksi nyt vain, mutta MINÄ olin se, joka silloin laittoi niitä viestejä *kaverin nimi* blogiin. Enkä todellakaan halua antaa kunniaa siitä Jennille"). Joten lopulta sitten laitoin anot kahden viikon jäähylle ja jäähyn jälkeisiin postauksiin tuli AINA ainakin yksi kommentti, jossa mua syytettiin anonyymien vihaamisesta jne. Ja ihan sama, vaikka he olisivat kommentoineet "tuo postauksen eka kuva on IHANA! ♥" ja mä olisin vastannut "kiitos paljon! ♥ Minustakin se on onnistunut :)", niin silti joku AINA tuli sanomaan, että mä vastasin sille anolle paljon nihkeämmin/töykeämmin kuin edelliselle, tililleselle kommentoijalle. Ja sitten yhdessä vaiheessa joku toinen tuli joka postaukseen väittämään, että kaikki mun ystävälliset kommentit ovat mun itseni kirjoittamia, että saisin itseäni pönkitettyä ylöspäin. Ja joka kommentissa hän kertoi, että pettyy minuun koko ajan vain enemmän. Ja joo joo, tiedän, että he olivat trolleja. Mutta siinä blogissa mulla oli oikeasti melkein kaikki lukijat anonyymeja, jos olisin poistanut anokommausmahdollisuuden, niin mulle olisi jäänyt pari satunnaista kommentoijaa, joka olisi tappanut mun bloggausinnon täysin.

Ja niin. Blogin lopettamisharkinnat perustuvat siihen, kun lukijamäärä laskee laskemistaan eikä (positiivisia/asiallisia) kommenttejakaan tule kauhean usein. Ja kyllä, mä tiedän, että bloggaamisen pitäisi olla pääasiassa itselle tärkeää, mutta sitä se ei ole kyllä mulle ollut pitkään aikaan. Aina kuitenkin tulen takaisin, koska janoan mielipiteitä kuvistani ja postauksestani kommenttien muodossa. Ehkä mä vaan ylitulkitsen asioita, mutta mä tein viime postauksen ajatuksella, että saisin kommentteja sisustuksesta ja/tai onnitteluja uudesta kodista. Sen sijaan niitä ei tullut, vaan ensin sinne tuli joku sanomaan, että mun pitää kääntää sänky patterin myötäisesti ja siirtää työpöytä makuuhuoneeseen, niin marsunhäkki mahtuisi tähän työpöydän paikalle. Vastasin sitten siihen, että mun makuuhuone ei oo kovin iso, eli työpöytä ei varmasti mahtuis, vaikka kääntäisinkin sängyn. + Tässäkin lukemattomuus näkyy... sanon postauksessa nimittäin, että minusta se kissa on parempi tämänhetkisen elämäntilanteen kannalta, koska siitä on enemmän seuraa ja se näyttää sitä kiintymystään enemmän, kuin marsu. Ja sitten sen jälkeen tuli niitä tyrkytyskommentteja.

Jos jotakuta jäi vielä mietityttämään se, että miksi aloin itkemään tuolle yhdelle kommentille, niin vastaus tulee tässä:
Mulla oli TOSI paska viime viikko. Vissiinkin kerrosta alempana oleva kärsii pelkotiloista/skitsofreniasta tms, koska hän oli kuullut tappelun ääniä(???) asunnostani, ei ollut siksi uskaltanut mennä omaan asuntoonsa koska oli ilmeisesti pelännyt, että kaivan tunnelin käsilläni hänen asuntoonsa ja löisin häntäkin (<-vitsi). Ja hänhän oli sitten fiksuna henkilönä soittanut ASUKASKUNNAN JOHTOPORTAASEEN, jossa otetaan asia HYVIN VAKAVASTI. Eli. Nyt mulla on vaarana, että joudun muuttamaan täältä pois, koska oon koeajalla. Jos se siis keksii valittaa musta toisen kerran. Ja se tarkoittaisi muuttoa asumispalveluyksikköön, jossa asunnot ovat 20-25 neliötä "isoja". Olen käynyt siellä tutustumassa ja no, mun sänky ei mahtuisi, televisio ei mahtusi eikä työpöytä/tietokone mahtuisi. Eikä siellä ole mahdollisuutta tehdä itse ruokaa. Ja siellä ei saa olla lemmikkejä EIKÄ vieraita.  Ja lisäksi uusi lääkäri haluaa nyt tyrkyttää kaikille tietoa, että mulla olisi paranoidinen skitsofrenia. Hän sai tietää naapurin valituksesta ja siitä teki johtopäätöksen, etten vain muista sellaista tilannetta, että olisin huutanut täällä mielikuvituskaverille psykoosissa ja paiskonut tavaroita seinille. Ja sitten tulee tuo kommentoija. Oli kyllä ihan helvetin hyvä päätös noille paskoille vastoinkäymisille. Kiitos sulle siis ihan saatanasti.

MUTTA. Mä harkitsen asiaa vielä. Tää blogi on nyt ainakin toistaiseksi näkyvillä ja te saatte lueskella tätä tai poistua lukijoista jos olette menettäneet toivonne muhun ja mun blogiin. Anonyymit eivät enää tosiaan voi kommentoida, jos jollekin se ei vielä selvinnyt.

Sori tästä romaanista. Tässä on nyt tiivistettynä mun ajatukset.

5.3.2017

MINUN KOTINI

Aluksi: Mun koti on vielä osaksi keskeneräinen, kaikki taulut eivät ole seinässä eikä mulla ole kaikkea, mitä tarvitsen yksinasumiseen pitkällä tähtäimellä. Joten mun koti ei siis ole vielä täysin valmis, mutta ajattelin nyt tehdä tämän kuvapostauksen, kun osa teistä on sitä niin kauan odottanut. Multa on myös tulossa video kodista myöhemmin, kuten olen luvannut!

Lisäksi: Tämä postaus myöhästyi, koska vessaremontti kestikin oletettua pidempään ja sain vessan käyttöön vasta tämän viikon torstaina (2.3). Plus halusin saada kodin edes jonkinlaiseen kuosiin, ennen kuin lähdin tätä tekemään.


Eteinen


Vessa, joka toimii myös pesutilana + pyykit kuivuvat suihku"tilassa", jonka takia en saanut vessasta tämän parempaa kuvaa.


Makuuhuone


Keittiö


Olohuone

***

Ja kuten joku saattaa kuvista huomata - marsujen häkki ei mahdu minnekään. Joten muutin suunnitelmaa osaksi lennosta ja nyt mulle onkin tulossa kissanpentu kesällä. Ihan hyvä se on, koska tarkemmin ajatellen onhan nyt kissasta ihan hullun paljon enemmän seuraa, kuin marsuista! Ja seuraa tarvitsen nyt eniten. Lisäksi ne näyttävät kiintymystä, jota marsu ei ainakaan osaa yhtä voimakkaasti näyttää. :D Vaikka kyllä marsutkin ihania ovat ja varmasti hankin niitä jossain vaiheessa elämää. Mutta nyt kotiini on tulossa kesällä kissa. Se tulee olemaan maatiainen ja narttu.

Mitäs teille kuuluu?

12.2.2017

MY DAY - MUUTTOPÄIVÄ




Laittakaa videon laatu korkeimpaan, jos mahdollista!

Muutin siis tosiaan maanantaina 6.2.2017, tässä video muutostani. Ja tiedän, lupasin, että tulisin takaisin blogin pariin muuton jälkeen, mutta noh. Tämän kämpän edellinen asukas oli poltellut sisällä ja riehunut rappukäytävässä yöllä kännissä, eikä ollut parantanut tapojaan useista varoituksista huolimatta. Joten hän sai häädön ja kostoksi hajotti ilmeisesti vasaralla keittiöstä kaapit, lieden ja jääkaapin. Lisäksi hän rikkoi vessassa lavuaarin, peilikaapin sisukset, suihkun ja wc-pöntön. Kaikki muu on vaihdettu, paitsi vessan lavuaari ja wc-pönttö. Tällä hetkellä en voi käydä kämppäni vessassa, koska siellä on tällä hetkellä lattian kuivaus kesken, käyn siis yleisessä vessassa saunatiloissa. Eli esittelypostausta sisustetusta kämpästäni tulee, kun remontti kämpässäni on ohi, tällä hetkellä eteisessäni on ruma pressu, joka estää remonttimiesten porauksen aiheuttaman pölyn kulkeutumista muuhun kämppään.

Eli, tulen varmaankin noin viikon päästä takaisin esittelemään kämppääni videon ja kuvien muodossa. Siihen asti kannattaa pitää silmällä mun vlogikanavaa, yritän sinne pistää jotain, kun ehdin :)

21.1.2017

HIEMAN TAUKOA



Mulle on tullut ihan hirveä tietovirta/positiivisuusvirta tässä kahden viikon aikana, enkä halua just nyt ottaa stressiä sen takia mistään, koska mun olo laskee kuin lehmän häntä, jos mulla on ns. liian monta rautaa tulessa yhtäaikaa. En ota stressiä blogista, enkä koulusta, otin koulusta kuukauden sairaslomaa. Joten, mä aion pitää vähän taukoa täälläkin, viimeistään kuukauden päästä tulen takaisin. Ja tiedän, että oon ollut muutenkin hiljaa täällä blogissa, mutta no, syy tauolle tulee tässä:

Mulla oli paha olla vielä 10. päivän ja 11. päivän välisenä yönä ja sain "loistoajatuksen" - menin haukkumaan mun ex-parasta ystävää Emppua WhatsAppissa. Puoli tuntia myöhemmin kaduin haukkuani, pyysin anteeksi ja kerroin, että ajattelen häntä edelleen joka päivä. Pyysin, että hän miettisi asiaa ja suostuisi olemaan kanssani väleissä - olematta kaveri. Emppu oli estänyt minut aamulla ja tein Facebookiin päivityksen, jossa päivittelin kuinka ihmiset osaavatkin olla lapsellisia. No, illalla Emppu poisti estoni ja lähetti mulle viestiä "voidaan olla väleissä, mutta kavereita meistä ei enää tule", sanoin, että se sopii ja tuosta on kyllä vieläkin niiiiin hyvä olo! Iso kivi on vierinyt pois harteilta, on niin ihana olo että mä voin vastaisuudessa moikata Emppua kadulla ja ehkä jopa vaihtaa vähän kuulumisia.

Ja sitten se toinen syy taukoon.

Sain jo lokakuussa tietää, että jos kaikki menee hyvin, niin pääsen muuttamaan ensi keväänä omaan asuntooni. No, viikko sitten asia varmistui - mulle oltiin jo varattu Nuorisosäätiön kämppä Hyrylästä, ja mun piti vain laittaa hakemus sisään, mutta se siis on nyt varma juttu. Ensimmäinen helmikuuta kämppä vapautuu ja aikaisintaan silloin mä alan rahtaamaan tavaroita sisään. Saattaa olla, että siellä tarvitsee remontin ja siinä tapauksessa saan avaimet käteen vasta kuun puolivälissä, mutta kuitenkin - mä pääsen Väiskistä pois. Ja toukokuun tienoilla saan vihdoin marsuja! Kämppä on joko tuo kuvassa näkyvä 43-neliöinen tai sitten 46-neliöinen, se ei ole vielä varmistunut. Samoin, kuin kerros on joko 3. kerros tai sitten 5. kerros. Mutta, heti kun olen muuttanut ja saanut sisustettua siellä, lupaan tehdä kämppäpostauksen! 

Haluatteko kämppäpostauksen videona vai kuvina? Vai kenties molempina?

4.1.2017

RAKETIT & VIRO


Mulla on tällä hetkellä vähän huono fiilis. En tiedä mistä se johtuu, mutta ajattelin nyt kuitenkin tulla päivittämään pari kuvaa. Kävimme siis katsomassa äidin kanssa Gustavelundin ilotulitusnäytöksen uutenavuotena ja eilen kotiuduimme äidin ja Millan kanssa Virosta.

En nyt kirjoita enempää, mutta saattepa ainakin vähän katseltavaa.

31.12.2016

#2016


Vuosi 2016 sisälsi paljon kaikkea. Vuosi alkoi vaikeasti kieriessä masennuksen kourissa, mutta loppuu nyt paremmin. Tammikuussa olin Apassionatassa Millan kanssa, show oli upea ja sieltä sai ihania kuvia. Huhtikuussa olimme Tampereella hevosmessuilla, joissa olkapääni tuli kipeäksi kameralaukun kantamisesta joka paikkaan - mutta sainpahan ainakin matkaharjoitusta toukokuiseen Tampere-reissuuni, kun menin kaverille yksin Helsingistä.

Mutta, mahtuihan siihen toukokuiseen Tampere-reissuun jotain pahaakin. Mursin jalkani kaverini rapun edessä ja sitä parannellessa jouduin olemaan loppukevään pois koulusta. Väiski oli välillä ihana, välillä taas täysi kusipää. Kesäkuussa ostin ärsytyksen sokaisemana, harkitsematta kunnolla ammattilaiskameran, joka maksoi melkein neljätuhatta euroa, myyden D7200:n. Se oli virhe ja jouduinkin myymään kameran joulukuun alussa vähän yli puoleen hintaan sen painon takia ja olen nyt ostamassa D7200:n takaisin. 

Onneksi tämä vuosi meni kuitenkin paljon paremmin, kuin viime vuosi - viime vuonna menetin ex-parhaan ystäväni naurettavan jutun takia (joka ex-bestis käsitti ihan väärin eikä antanut mun selittää) ja myös rakas Molly-marsuni lähti taivaaseen. Tänä vuonna olen kokenut ihan parhaita juttuja, joiden johdosta muunmuassa sain uuden parhaan ystäväni - Millan. Olin kyllä pitänyt Millaa "salaa" parhaana ystävänäni jo jonkin aikaa, mutta vasta marraskuussa uskalsin myöntää sen itselleni ja Millalle. Pelkäsin ensin, etten ollut päässyt Empusta tarpeeksi yli - mutta kyllä mä oon päässyt siitä ihan tarpeeksi yli, enhän mä edes itke hänen peräänsä läheskään joka päivä - enkä edes joka viikko, tai kuukausi. Joskus saatan toivoa, että saataisiin välit selvitettyä ja oltaisiin vaikka vaan kavereita, mutta bestikseksi hän ei enää pääse - enkä usko, että hän edes haluaisi. Mutta enimmäkseen mä vihaan Emppua, enkä oikeastaan tiedä, miten reagoisin, jos Emppu ottaisi muhun yhteyttä. Vaikeana kautena saattaisin haukkua hänet pystyyn, johonkin aikaan saattaisin olla vastaamatta, ja hyvänä aikana saattaisin suostua sopimaan. Mutta lähdetään siitä, ettei Emppu enää koskaan ota muhun yhteyttä, enkä mä (toivon mukaan) koskaan enää näe häntä missään.

Olen myös lähentynyt paljon muutaman muun ihmisen kanssa Millan lisäksi. Mainittakoon nyt - Marika, Netta, Linnea ja Jenny. ♥ Ootte parhaita, syntisiä nunnia! Meillä + Millalla on WhatsApp-ryhmä, jossa puhumme hauskoja asioita ja kirjoitan meistä tällä hetkellä tarinaa. Mun fanituksen kohteet ovat heitelleet melko paljon - tällä hetkellä se on Eddie Redmayne, johon rakastuin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-leffassa, jonka kävinkin katsomassa tuplasti. Mä oon pitänyt tästä vuodesta ihan tarpeeksi, mikä vaan vuosi olisi parempi, kuin vuosi 2015. Ja vuosi 2017 alkaa myös hyvin - lähden äitini ja Millan kanssa Viroon yöksi! Ja sitten seikkaillaan siellä ja shoppaillaan. Ja ensi vuonna on luvassa myös muutto pois Väiskistä, toivottavasti omaan asuntoon! Se tarkoittaa, että saan vihdoin marsuja. Arvatkaa, kuka on happy burrito roll right now? o/

Uudenvuodenlupauksena lupaan olla parempi ihminen, kuin viime vuonna - en aina ole ollut kaikkein kiltein ihminen kaikille, mutta yritän korjata tapojani edes vähän ensi vuonna. Teetkö sinä uudenvuodenlupausta?

NÄHDÄÄN ENSI VUONNA!

27.12.2016

JOULULAHJAPOSTAUS

Mulla ei oikeastaan ole nyt mitään sen kummempaa asiaa, mennään siis vain suoraan asiaan, eli katselemaan mitä mä sain joululahjaksi!


Jouluruuan jälkeen kävimme noin kello viisi (17:00) lahjojen kimppuun.


Ystävältäni Jennyltä sain tuommoisen maitoon sulatettavan suklaalusikan, Body Shopin vartalovoiteita ja pienen suklaarasian.
Toiselta ystävältäni Marikalta sain taulun meistä, kortin kera ihanien tervehdysten ja lasipullon, joka on ollut ahkerassa käytössä kokispullona :D


Millalta sain hänen itse tuunaamansa lasipullon, Maailman paras ystävä-kirjan (jossa on supersöpöjä kuvia!) ja erityinen ystävä-jääkaappimagneetin.


Äidiltä Polaroid Zip-mobiilitulostin, jolla olenkin jo tulostanut muutaman kuvan! (Rajala)


Marsukorvikset (Bellapuoti)


Äidiltä Suomalaisen kirjakaupan 15€ lahjakortti, Kirottu Lapsi-kirja ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - Elokuvan kulisseissa-kirja.
Väiskiltä Glitterin 25€ lahjakortti.


Lisää lasipulloja äidiltä (Clas Ohlson) 


Äidiltä Beatsin langattomat Solo3-kuulokkeet (Elisa)


Äidiltä Assassin's Creed-elokuvan pussilakana (EMP)
Äidiltä vesikaiuttimet (Clas Ohlson), nyt vaan jännittämään että meneekö ne seuraavien kahden viikon aikana rikki.

Mitä te saitte joululahjaksi? :)