17.2.2015

Not much to say


Hei, tälläinen pikainen postaus äitini luota. Nuorisokoti lähti mökille koko ryhmä rämän kanssa, ja minä tulin tänne Hyrylään äitini luo, koska mökki on äärimmäisen pieni meidän porukalle (7 sänkypaikkaa) ja porukkaa lähti sinne 11 henkilöä. Täällä olen sitten kuvaillut marsua, käynyt kampaajalla, muokkaillut ulkoasua ja eilen kuvasin varmaan sata kuvaaa auringonlaskusta. En ottanut pöytäkonettani tällä kertaa mukaan, sillä viivyn täällä vain keskiviikkoon. Älkää välittäkö mahdollisista kirjoitusvirheistä, sillä kirjoian tabletilla, joka on puoliksi läppäri, ja tällä on vaikeaaa kirjoittaa ilman ainuttakaan kirjoitusvirhettä. Mutta mutta, eipä mulla muuta taida olla.

9.2.2015

Aika, sinä senkin pieni piru


Mitä olen tehnyt koko viikon? Suunnitellut uutta tarinaa, rapsutellut Mollya, roikkunut Facebookissa, sopinut tapaamisia kavereiden kanssa, kuunnellut Spotifyta, syönyt suklaata, pelannut videopelejä (Assassin's Creed ja The Sims 3 ), miettinyt menneitä, pyörinyt foorumeilla... lista on loputon. En edes tiedä itsekkään, miten aika on hurahtanut näin nopeaan tahtiin. Tykkään toki siitä, että valoa tulee kokoajan enemmän, mutta saisi tulla edes vähän nopeammin... pimeä ja kylmä nyt ei ainakaan inspiroi minua lähtemään yhtään kuvaamaan, ja kun on pimeä, en edes saa hyviä kuvia. Ja kun on kylmä, näpit jäätyy ja kamerakaan ei tykkää kylmyydestä.

Minua myös ärsyttää Indiedays Inspiration Day'hin tullut muutos, että juhla on nykyään K18 (onko se viina pakko tunkea joka ikiseen paikkaan......). Meidän piti mennä sinne Minnan kanssa, mutta koska Minna on vasta täyttänyt 17, me emme voi mennä sinne. No, ensi vuonna kokeillaan uudestaan!

3.2.2015

Talven ihmemaa


Tämä ehkä ei ole oikea aika joululauluille mutta siltä kyllä tuntuu, kun katsoo ulos ja näkee sankan lumipyryn ja nimensä mukaisesti talven ihmemaan. Tykkään! Vaikka moni varmaan ihmettelikin kun toikkaroin puoli kahdeksan aikaan kameran kanssa ulkona, lumen ja maisemien kuvaaminen oli kyllä erittäin antoisaa. Katsokaa nyt, eikö siellä olekkin aivan ihanan näköistä?
  Marsuni Molly alkoi kerjäämään aamulla häkissään, ja nousin antamaan sille porkkanaa, joten siksi olen tähän aikaan hereillä. Muuten olisin mitä luultavammin nukkunut kuitenkin johonkin yhteentoista asti, niinkuin muutamana edellisenä päivänä... hups.

Jaja, mun inspiraatiokirjoittamishalu on palannut takaisin! En tiedä mistä se tuli, mutta eilen illalla vain avasin kirjoitusohjelman ja kirjoitin tämän, jonka ideana oli että kirjoitan mikä ensinmäiseksi mieleen tulee, siis ihan ensimmäiseksi. Joten tämä saattaa olla hieman sekopäinen. Saa toki kommentoida tuotakin, ihmiset ovat tähän mennessä tykänneet ja sanoneet että se on moderni, haha.



"Meidän pieni avaruutemme ei ole suuri, mutta kyllä siitä selvää saa.

Jos minun olisi pitänyt valita, olisin jäänyt kotiin.

Mutta ei ole reilua, että kokoonnumme siellä

Hänellä on ongelmia, pysy kaukana.

Minun pieni maailmani, se on kuin suuri, musta aukko.

Haluan sinut joskus omaksi.

Me olemme kuin oravanpyörässä, kaikki pyörii ympärillä eikä kukaan ole turvassa.

Sinun halusi ja tahtosi eivät enää merkitse minulle mitään.

Minä olen kuin pieni lintu, en osaa lentää mutta yritän kovasti.

Kuuletko, kuinka rummut jylisevät jossain kaukana?

Ukkosta ei kukaan pääse karkuun.

Nättiä, kuin kamelia ja pukkia.

Haluan, että joskus sinä huomaat minut taas.

Värikäs maailma, avaruus, näetkö kuinka kuu kukkii?

Mitä mieltä itse olisit, jos lehmä paskantaisi päällesi?

Kukka on kuin kärrynpyörä, yhtä pyöreä.

Oletko koskaan miettinyt millainen on kukan terälehti mikroskoopilla katsottuna?

Minulla on aina nälkä, vatsani on pohjaton."