30.6.2015

WHILE I MISS YOU, I MOVE ON

Mollyn kuolemasta on kulunut neljä päivää. En vieläkään aina edes muista, että Molly on kuollut. Mutta kun muistan sen, kyynelet kihoavat silmiini, en vain vieläkään voi uskoa ettei sitä ole enää täällä. Se on neljän muun marsuni luona nyt... en saa Mollya mielestäni, joten katsoin parhaaksi palata blogimaailmaan jo nyt. Minun siis piti pitää parin viikon pituinen tauko Mollyn takia, mutta ei siitä tullut mitään, kun päässä hakkaa kokoajan "Molly, Molly, Molly, Molly, Molly, MOLLY", minusta tuntuu, että jos en saa muuta ajaeltavaa, jos en pura ajatuksiani jonnekkin, pääni räjähtää.

Yritin muistuttaa itselleni, että mulla on koulupaikka, "oon audiovisuaalisen viestinnän opiskelija ensi syksynä. Ajattele sitä Mollyn sijaan. Ja sulla on ohjaajat tukena, jos tuntuu pahalta, niin pura suruasi ohjaajalle." 

Menin siis päärakennukselle, kun Molly oli kuollut. Vuorossa oleva ohjaaja kuunteli kaksi ensimmäistä sanaa puheestani "Molly kuoli...", ja sanoi, että "mun mielestä sun pitäis jo pikkuhiljaa päästä Mollysta yli", jonka takia jo hetken harkitsin tosissani sitä, että muuttaisin täältä pois. Kyseinen ohjaaja purkaa AINA kiukkunsa minuun ja tuo oli mun mielestä loukkaavinta mitä hän on sanonut. Pitääkö rakkaan lemmikin ikävöinnistä päästä irti heti, kun se on kuollut? Ei.

Ystäväni sai minut kuitenkin järkiini, en pärjäisi asua yksin ja käydä siinä päällä kouluakin samaan aikaan. Tiedän itsekkin, etten pystyisi siihen. Ja onneksi useimmat ohjaajat ovat kuitenkin ihan kivoja. Tämä kiukunpurkajakin oli joskus, mutta nykyään hän vain raivoaa ja tiuskii.

Ehkä mun pitäisi mennä nukkumaan. Ehkä.

26.6.2015

HYVÄSTIT MOLLYLLE ♥


 Tuijotan kuvia siitä, enkä voi uskoa että se on totta. Sovimme äitini kanssa jo viime lauantaina, että Mollyn aika tulee lähteä 26.6.2015 ja äiti tilasi ajan Mollyn eutanasiaan kello yhdeksäksi aamulla. Siitä on nyt mennyt tunti, kun Molly meni eläinlääkärin huoneeseen. Äiti syötti Mollylle manteleita sen viimeisinä hetkinä, jotta Molly saisi kuolla rauhallisena ja herkutellen. Tämä päivä on jäänyt sydämeeni. Molly on ollut minulla vuodesta 2007, syyskuusta. 7 vuotta ja 10 kuukautta ovat menneet hitaasti - mutta silti liian nopeasti ja ovat oikein kiitäneet ohi.  Miten se voi olla lähtenyt jo nyt? Ei se vaan voi. Ei voi!

 Mutta totta se on. Tänään, tunti sitten Molly vietiin piikille. Minun vauvani. Minun prinsessani. Minun ystäväni, joka seisoi rinnallani melkein 8 vuotta. Tällä hetkellä tuntuu, kuin minua revittäisiin palasiksi. Se tuntui siltä jo viikko sitten ja tuntuu nytkin. En vain voi uskoa että minun vauvani on poissa...

 Se lähti rauhallisesti, ilman suuria kipuja. Ainakin oli haistellut eläinlääkärin kättä uteliaana, toisin kuin marsuni Pyry, jolla oli sama vaiva ja jonka huonovointisuus tuli täysin puun takaa. Pyryllä tosin kasvain oli pepussa - eikä vatsalaukussa kuten Mollylla. Minä en ollut Mollyn lopetuksessa mukana, vaikka ehkä olisi "pitänyt". En vain olisi kestänyt katsoa kuinka prinsessani elämä liukuu käsistäni pois.

 Kun Molly syntyi 16. päivä kesäkuuta 2007, se oli ainoa tyttö poikueessa. Se olikin aina vähän komenteleva, ei käyttäytynyt lainkaan kuten kolme muuta tyttöäni - se käyttäytyi ennemmin kuten marsuni Pyry kun Pyry oli nuori. Siinä uusi nimitys Mollylle - poikatyttö. Molly söi aina sotkuisesti ja sen leukoja sai aina olla pyyhkimässä. Molly myös saattoi nuorena näykkäistä kättäni kun otin sen häkistä. Se juoksi rallia häkissään, hyppi heinäkehikkoon ja nukkui siellä, se oli villi ja kiipeili olkapäälleni kun pidin sitä sylissä, josta se kerran tippuikin maahan. Sille ei käynyt mitään, jonka takia nimitin Mollyn "karatemarsuksi" ja "marsuksi, jolla on 9 elämää". Se nukkui myös Pyryn kyljessä, kun oli pieni. Pyry olikin sille kuin "isähahmo" - tiettyyn pisteeseen asti.

Molly myös teki joskus hauskoja ilmeitä, kuten yllä olevassa kuvassa se syö kurkkua mutta näyttää hämmästyneeltä. Se oli minulle todella, todella, todella rakas. Rakastin prinsessaani niin paljon - ehkä liiankin paljon. En olisi halunnut päästää siitä millään irti, kun eilen palasin tänne nuorisokotiin. Pidin sitä sylissä varmasti yli puoli tuntia - edes se ei haitannut että se pissasi syliini - ainahan housut saa pesuun. Mutta viimeistä hetkeä Mollyn kanssa en voi enää palauttaa. En enää koskaan näe prinsessaani, en enää koskaan saa rapsuttaa sitä. En enää koskaan tunne sitä rintaani vasten. En enää koskaan pysty antamaan sille kurkkua tai porkkanaa ja kiusoitella sitä antamatta herkkua sille ihan heti, vaikka se olisi halunnut viedä herkun koppiinsa. Ikävöin sitä tällä hetkellä kyynelet vuolaasti poskilleni valuen - vaikka ikävä helpottaakin ajan myötä. Ehkä.


Hyvää matkaa, Molly

18.6.2015

#HASHTAG SMILE


Heipsan taas! Tää postaus olisi tullut jo toissapäivänä mutta käytin sen postauksen mieluummin Mollyyn. Mutta siis ystäväni Minna oli kylässä, tarkoituksenaan viipyä kaksi yötä, mutta viipyikin vaan yhden. Vaikka Minna joutuikin lähtemään päivää aikaisemmin kuin piti, niin en voi lakata hymyilemästä; sen lisäksi, että tapasin Minnan livenä toista kertaa koskaan, alan viimein tajuta että MÄ OIKEASTI SAIN SEN KOULUPAIKAN! Paikan vastaanottokirje siis lähti postiin eilen.

Ajattelin tähän postaukseen myös tunkea jotain mielipiteentapaista, koska Instagramissa jutellessani Reetan (<<--- tuo on muuten ihan mahtava Instagram ja Reetalla on ihana feed, suosittelen kurkkaamaan!) kanssa semmoisesta asiasta kuin joidenkin ammattiin kouluttautuvien kohtelu niitä kohtaan, jotka on esim. kesätöissä vaikka kaupassa. Mun tekstillä EI OLE tarkoitus yleistää tai mitään, mutta mäkin oon tämmöiseen keskusteluun välillä törmännyt jossain.

Otetaan esimerkkitilanne. 17v Matti on opiskelemassa kaupanalalle ja 16v Jaakko on kesätöissä kaupassa. He juttelevat jossain, vaikka livenä tai Facebookissa, KIKissä, WhatsAppissa, saat itse päättää. Mutta pääpointti on nyt se, että Matti sanoo Jaakolle...

Matti: Kauppa ei sitten kai kauheesti panosta asiakaspalveluun, kun tuommoinen jolla ei ole koulutusta, pääsee kesätöihin kauppaan. Ethän sä edes osaa palvella asiakkaita oikein.
Jaakko: Mua kyllä autettiin ja sain kehuja siitä kuinka ahkera olin. Opin kuulemma nopeasti ja autoin pari asiakastakin oikeille hyllyille.
Matti: Ei kaikkea voi oppia yhdessä päivässä ja varsinkaan ilman koulutusta, mahtoi olla aika pikkuinen rähjäputiikki jos ne kehu sua.
Jaakko: Se oli kyllä ihan oikea kauppa, ei mikään huonosti menestyväkään.
Matti: No jos se oli oikea kauppa, niin ei ne voi ottaa sua töihin sinne edes kesätöihin. Kesätyöläiset ei osaa palvella asiakkaita kunnolla. Tuommoiset turhat tyypit pääsee aina kauppaan töihin.
Jaakko: Tekeekö se minusta turhan, jos teen kesätöitä, opin asioita ja löydän ehkä tästä jopa tulevan ammatin? Ihminen ei ole turha tekemään mitään, jos vaan oppii edes alkeet miten tehdään jotain.
Matti: *poistuu chatista*

Tarvitseeko kauppa vain kaupan alalle opiskelluita? Tarvitseeko hengen pelastamiseen aina lääkärin? Tarvitseeko olla pikajuoksija, että voi juosta 100 metrin matkan? Tarvitseeko olla kuuluisa, jotta ihmiset pitäisivät sinusta? Tarvitseeko ruoan tekoon aina kokin? Tarvitseeko olla opiskellut valokuvausta, jos haluaa valokuvata? Tarvitseeko olla kirjailija kirjoittaakseen tarinoita? Tarvitseeko olla ammattitaiteilija, jos tykkää piirtää?

Vastaus kaikkiin on EI. Et tarvitse ammattitutkintoa tehdäksesi jotain, miksi siis halventaa niitä, jotka ovat kesätöissä jossain sellaisessa paikassa, johon tarvitsee ammattitutkinnon jos sitä työtä tekee vakituisesti? Nuoret tarvitsevat usein rahaa ja koska raha ei yleensä tipu taivaalta, niin sen eteen pitää tehdä töitä. Jos olet siis vaikka opiskelemassa lääkäriksi, ja kuulet että tuttusi pelasti siskosi hengen antamalla hänelle ensiapua, halvennatko häntä koska tuttusi ei ole lääkäri? Et, ellet ole sairas ihminen, joka ei välitä siskonsa hengestä.

Jep, tää oli tää mun romaaniasia, you're welcome. 

16.6.2015

HAPPY BIRTHDAY TO MOLLY


Molly - kun hän tuli meille syyskuun 1. päivä 2007, 2 ja puoli kuukautta vanhana, se oli mulle vain ylisöpö pikkumarsu. Tänään hän täyttää 8 vuotta. Hän on sinä aikana tippunut olkapäältäni kiipeillessään päälläni, aiheuttanut monet, monet pelästymiset, mutta myös osoittanut rakkautta ja herkkusuun maineen.

Nimiä hänelle on annettu monia. Molly, Mollukka, söpöliini, herkkupeppu, arkajalka, Mollynen, syöpätti, suursyömäri. Mollyssa on erikoista se, ettei se tule toimeen muiden marsujen kanssa. Nyt, kun se on vanha, sille diagnosoitiin viime vuonna, kesäkuun 17. päivä, että sillä on kasvain vatsalaukussa. Siitä on siis kulunut huomenna vuosi, pitkä mutta nopeasti mennyt vuosi. Ja sinä aikana kasvain on kasvanut paljon suuremmaksi; niin suureksi, että Molly lyllertää eteenpäin melko vaivalloisesti, se lähinnä syö ja nukkuu. Siitä näkee ettei se jaksa enää kauaa.

Päätimme äitini kanssa, että äiti vie Mollyn juhannuksen jälkeen lopetettavaksi. Nyt kun sillä ei vielä ole ainakaan pahoja kipuja. Haluan vain toivottaa Mollylle hyvää matkaa pois tästä maailmasta, kunnianosoituksena siitä että se on ollut niin ihana marsu ja jaksanut olla kanssani näin pitkään.


Molly - nykyään se on minulle prinsessa, jonka hemmottelen piloille. Kohta enkeliprinsessa, mutta se tulee olemaan AINA sydämessäni... aina. Hyvää matkaa, Molly. Älä unohda minua. 

12.6.2015

PIECES OF HAPPINESS AND ONE DROP OF SADNESS

 ♥ - PÄÄSIN KOULUUN OPISKELEMAAN AUDIOVISUAALISTA!! Minä, jota kiusattiin ja sanottiin, että olen liian lahjaton pärjäämään missään, minä, joka vielä eilen oli varma etten pääsisi mihinkään. Minä, joka rakastaa valokuvausta, mutta joka ei uskonut taitojensa riittävän, PÄÄSI SISÄÄN?! Ei hitsiläinen. Tulen rakastamaan tuota koulua, ja mitä sitten, vaikka en saisikaan valmiina media-assistenttina töitä? Uuteen ammattiin kouluttautumaan sitten vaan!

 ♥ - Tää kirja, ah. Voisin ahmia koko kirjan vaikka heti, jos se ei pilaisi lukemisen iloa :D Oon siis yrittänyt saada luettua siitä yhden luvun joka ilta, eli olisin sen vähän alle kuukaudessa lukenut. Ostin siis kirjan Kotkasta ja samalla myös toisen osan. Kirjasarja on siis Soturikissat, johon olen nyt ihan rakastunut.

 ♥ - Hyvät ilmat tulivat juuri sopivasti: ystäväni Minna tulee maanantaina kahdeksi yöksi kylään, ja pelkäsin jo että koko kyläreissun ajan sataisi kaatamalla. Onneksi nyt ei näytä siltä :3

Kyynel - Molly-marsuni aika lähestyy. Äitini ilmoitti, että Molly viedään piikille juhannuksen aikaan. En kestä ajatusta, mutta parempi Molly on päästää nyt pois kuin silloin, kun sitä alkaa tosissaan sattua. Saan Mollyn vielä yhdeksi viikoksi itselleni, mutta sen jälkeen se viedään pois minulta ja lopullisesti. Minun prinsessani, joka on ollut minulla siitä asti kun olin 12, viedään pois minulta. Hyvää matkaa jo etukäteen, Molly ♥

10.6.2015

COTTAGE LIFE

Moi! Tulin aiemmin tänään mökiltä Kotkan Santalahdesta. Tässä on nyt enemmän kuvia kuin tavallisesti (12 kuvaa) ja kerron kuvien välissä mökkireissusta. Itse mökistä en valitettavasti ottanut yhtään kuvaa, mutta Kotkan Santalahden sivuilla on hyviä kuvia siitä, eli mökkimme oli se 10-20 hengen mökki.

Lähdimme siis maanantaina 8.6 noin klo 10 aamulla ajamaan Kotkaan. Meillä oli käytössä kaksi suurta perheautoa, joissa toisessa oli 8 paikkaa ja toisessa 9. Menimme siinä suuremmassa autossa, me tytöt ja kaksi poikaa. Kotkaan saavuimme, kun kello oli aika tasan 12, ehkä hieman yli.

Heti ensimmäiseksi otimme Millan kanssa ikkunaselfiet, kun odotimme parkkipaikalla sitä, että saisimme avaimet. Saimme kuitenkin tietää, että joudumme odottamaan vielä kaksi tuntia, koska mökki piti siivota ennen sinne menoa. Muut lähtivät kauppaan, ja me menimme Millan kanssa valokuvaamaan.

Mökin ympäristö oli tosi kaunis, rakastin vain kävellä siellä. Harmi, etten ottanut kävelykenkiäni mukaan, hiekka nimittäin tunki sandaalieni läpi ja minun oli jatkuvasti otettava sandaali pois jalasta, mutta se nyt oli pikkujuttu.

Kävimme myös lapsille tarkoitetussa seikkailupuistossa, jossa lähinnä menimme tuommoisessa vaijerin varassa kulkevassa "istuimessa". Luovutimme kuitenkin muutaman kerran jälkeen vuoromme pienelle pojalle, joka tuli siihen melkein heti kun menimme siihen ja alkoi huutaa kovaan ääneen "äiti, tuu auttamaan, häädä noi tytöt pois" ja alkoi melkein itkeä kun äitinsä sanoi, että olimme olleet siinä vasta pari minuuttia ja käski odottamaan kymmenen minuuttia, sitten meidät voitaisiin häätää pois. Poika kuitenkin intti ja intti, joten annoimme vaijerilaitteen hänelle käyttöön, pääasiassa siksi koskemme jaksaneet kuunnella sitä huutamista ja kiljumista... no jaa, pieni poika, pitää ymmärtää.

Siellä oli myös hanhen- ja joutsenenpoikasia, joita kuvasin enemmän kuin innoissani! Tuo viimeinen kuva tässä sarjassa muuten tuli melkein vahingossa, yritin kuvata yhtä uteliasta joutsenenpoikasta joka tapitti minua suoraan silmiin, mutta viime hetkellä se ui karkuun - mutta kappas, tuokin on aika hienon näköinen. Joten otin sitten siitä kuvan, hah hah :D

Viimeisen päivän iltana kävin luontopolulla, tosin yksin. Luontopolku oli ihan jees, mutta kuitenkin vähän plääh. Oli siellä muutamia kauniita paikkoja (kuten tuossa ylimmässä kuvassa näkyy), mutta muuten se tuntui samalta kuin olisi lähtenyt kävelemään lähimetsään. Noh, luontopolkukin tuli kuitenkin koettua ja todettua ettei se mikään luonnonpuisto ole (+ esitteessä luvattiin, että luontopolut olisivat yhteensä 5 km, kävelin kummatkin läpi ja hyvä jos mittariin tuli 1 km, ehkä vähän alle).

Kuitenkin suosittelen kaikille Kotkan Santalahteen menemistä, jos haluaa ihanan mökkikokemuksen! Mulla ainakin oli kivaa. :)

Onko teillä mökkipostauksia vielä tältä kesältä? Linkkaa mökkipostauksesi kommentin ohella, haluan lukea ja katsoa kuvia! 

6.6.2015

MY PRINCESS

Molly, Mollukka, söpöliini, herkkupeppu, arkajalka, Mollynen, syöpätti, suursyömäri... rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Molly tuli meille, kun olin 12, 5v marsuni Ruusa oli kuollut samana päivänä. Molly oli ainoa tyttö poikueessa ja se oli kököttänyt yksin häkissään - sen veljet oli kaikki ostettu. Sain sen syliin ensimmäistä kertaa, kun se oli ollut viikon meillä. Se oli pieni ja avuton - rääpäle. Varoin puristamasta sitä liian lujaa, varoin tiputtamasta sitä.

Molly kuitenkin kasvoi nopeasti, siitä tuli isompi, siitä tuli hieman rohkeampi - vaikka se on aina ollut arka, arempi kuin muut marsuni. En tiedä, johtuuko se siitä, kun se joutui olemaan yksin ilman veljiään, vai jostain muusta. Molly aina rimpuili sylissäni, se ei koskaan lakannut rimpuilemasta ennen kuin siitä tuli vanha. Se katsoi aina kameraan pelokkaasti, se pelkäsi salamavaloa, se meinasi aina hypätä pois kun kuului ääni "pip pip".

Nyt Molly täyttää 8 vuotta, kymmenen päivän päästä 16. päivä. Sillä on ollut kasvain yli vuoden, ellei pidempäänkin vatsalaukussa ja siksi tein tämän postauksen. Mollyn kasvain painaa sitä selvästi ja minä lähden ylihuomenna mökille Kotkaan - pelkään, että kun tulen sieltä, tulee uutinen että Molly on kuollut.

Molly - minun prinsessani, joka tulee olemaan sydämessäni AINA. ♥

2.6.2015

SUSHI PARTY

Moiksun kaikille! Me tehtiinkin tänään sushia ohjaajan kanssa, ja tuli muuten ihan sikahyvää! Käytettiin nyt siis Pirkan sushiainekset-pakettia, mutta ohjaaja lupasi että seuraavan kerran kun niitä tehdään, hän tuo ihan oikeat ainekset. Nimittäin tuo Pirkan paketti sisälsi 4 leväarkkia, vähän sushiriisiä ja minimaallisen määrän mausteita :D Joten seuraavalla kerralla niitä tuleekin sitten kahden lautasellisen sijaan varmaan 10 lautasellista... ja siis tuossa ylemmässä sushikuvassa on minun tekemiäni susheja, alemmassa ohjaajan.

***Lue omalla vastuulla, jos ahdistut helposti***

Muut nuoret löysivät ojasta toissapäivänä linnun, jota luulimme ensin poikaseksi, jonka emo on hylännyt. Nimesimme linnun Mestari Kung Fu:ksi sen ulkonäön takia. Mutta sitten huomasimme, että sen siipien alla oli pari kohtaa josta oli ihan selvästi revitty sulkia pois. Kysyimme asiaa ohjaajalta, hän tuli katsomaan lintua ja sanoi että revityt sulat olivat juuri ne lentosulat. Ohjaaja sanoi, että on parasta, että jätämme sen joko luonnon armoille tai sitten joku vapaaehtoinen tappaa sen. No, mä sanoin että se olisi varmaan armollisempaa tappaa, koska se on liian helppo saalis esimerkiksi ketulle. Ehdotin, että joku vääntäisi siltä niskat, ihan sen takia että se on armollisempi kuolema. No, pojat saivat neronleimauksen ja löivät sitä halolla päähän. Noh, lintu tietty jäi kitumaan hetkeksi koska halko ei osunut ekalla kerralla päähän tarpeeksi lujaa ja pojat löivät sitä viiveellä uudestaan, tällä  kertaa (onneksi) tarpeeksi lujaa. Kyllähän tuo jäi muakin vähän kaivamaan, koska ei se ole kivaa nähdä kun eläin kärsii. Ja mä huudan siinä vieressä "olisitte nyt jumalauta vääntäneet siltä vaan niskat nurin, kato nyt, mä tiesin että tässä käy näin!"

***Ahdistava kohta loppuu tähän***

Kävin myös tänä aamuna kuvaamassa taas aamukastetta, nyt kuvat onnistuivat jopa hieman paremmin kuin viimeksi. Voit käydä katsomassa lisää aamukastekuvia valokuvausblogistani, täältä.

Ootteko te koskaan tehneet mitään eksoottista ruokaa kotona, jonka tekeminen ei ole jokaiselle ihmiselle tuttua/jota ihmiset yleensä syö vaan ravintolassa? (Esim. sushi, vietnamilaiset kevätrullat, aito italialainen pizza jms.) Mitä ruokaa/ruokia olet tehnyt?