28.9.2015

MEMORIES...

 Muistoja. Muistoja siitä, kuinka olin eräänä kesäkuisena päivänä yksin kotona ja minulla ei ollut halikaveria ja oli hirveä halipula, joten otin pehmokoirani Damin halikaveriksi.

Muistoja siitä, kuinka olin kerran elokuisena iltana kuvaamassa auringonlaskua ja apilaniittyä. Seuraavana päivänä stressasin asioista niin paljon että tartuin keittiösaksiin ja leikkasin hiukset siiliksi...

Muistoja rakkaasta Mollystani. Muistoja, kuinka se vihasi kameraa ja sen sai kameran eteen vain herkuilla. Muistoja siitä, kun sain tietää että sillä on kasvain vatsassa. Muistoja rakkaasta prinsessastani ♥

Muistot ovat kiva asia, kunhan niissä ei ryve.

Käykää muuten katsomassa mun tarinablogi!


26.9.2015

SMILE WHEN YOUR HEART IS ACHING


Kuvailimme eilen koulussa Nikon D80-kameroilla, jolla nämäkin kuvat on otettu. Pitää kyllä sanoa, että jos ei ole tottunut lähes kymmenen vuoden takaiseen järkkärilaatuun, kuviin ei meinaa olla millään tyytyväinen. Nikon D80 on julkaistu 9. elokuuta 2006. Onneksi pienellä muokkauksella ja kameran säädöllä saa kuvan näyttämään ihan hyvältä. Kameran näyttö on kyllä aivan liian pieni, mutta muistan ajan jolloin kamerassa ei ollut näyttöä ollenkaan, että onneksi emme kuvailleet semmoisella, hah hah.

Vieressä odottaa juna-aseman juoma-automaatista ostettu puolen litran pepsipullo ja takanani odottaa Playstation nelonen ja Assassin's Creed Unity - joten taidanpa tästä siirtyä pelaamaan sitä ja paria muutakin peliä pepsipullon kanssa. Vielä muutama viikko ja AC Syndicate tulee kauppoihin, ooh ♥__♥

P.S: Naapurini kuuntelee jotain miksausta muumilaulusta ja kikatan ajatellessani muumeja breikkaamassa, haha! :D

24.9.2015

HELSINKI

Helsinki - Suomen pääkaupunki. Tuntuu, että se on myös ihmismassojensa kera Suomen ruuhkaisin kaupunki, heh.

Lähdettiin tosiaan eilen koulun jälkeen luokkalaiseni Mireten (<--- linkki Mireten blogiin) ja kakkosvuoden Liisan kanssa Helsinkiin. Käytiin Ateneumissa, syömässä juna-aseman Burger Kingissä ja jälkkäriksi ostimme Ciao! Caffesta pirtelöt. Nam.

Tänään en mene kouluun, sillä minulla on lääkäriaika Järvenpäässä puoliltapäivin, eikä ole mitään järkeä lähteä Pasilaan pariksi tunniksi, palata Järvenpäähän, palaveerata tunti tai vähän ylikin ja lähteä takaisin kouluun, jossa ehtisin olla noin puoli tuntia, hah. Mulla siis loppuisi koulu tänään kahdelta.

Mutta minäpä alan pukemaan päälleni, tulin suihkusta ja hiukseni alkavat olla kuivat, joten kylpytakki menee takaisin naulaan ja vaatteet tulevat tilalle. Ehkä ehdin myös kirjoittaa uutta tarinaani vähän, ennenkuin pitää lähteä Järvenpäähän sinne palaveriin...

22.9.2015

EPÄONNISTUNEITA KUVIA 1


Nyt on vaihteeksi parempi fiilis, joten vähän iloisempaa postinkia joka saa toivottavasti teidätkin hyvälle tuulelle tai jopa nauramaan.


Eräässä vanhassa blogissani oli kerran tämmöinen postaus, joten päätin tehdä sen nyt tännekkin. Nämä kuvat otettiin samassa photoshootingissa kuin tuo sivupalkin profiilikuvani.

Joo en tiiä.


Tule tule, Jenni-tädin syli on aina avoin ;D

Nämä kuvat taasen on omistettu kaikille kusipäisille "frendeille" elämässäni.

Jenni the ihmisorava.

Jenni ja sen kolmoisleuka.

---ooo---

Tämä ei ole epäonnistunut, mutta itselleni tuli jotenkin hyvä mieli tästä :3





PS: Isäni onneksi löytyi eilen. Oli palannut asunnolleen ja hänen kämppäkaverinsa oli soittanut poliisille ilmoittaakseen asiasta. Joten ei ole enää syytä huoleen sen suhteen :)

20.9.2015

ISÄ, MISSÄ OLET?


Kouluun taas huomenna. Ja tietenkin kaikki kaatuu päälle just nyt. Just kun mun olo alkoi tuntua paremmalta. Just kun luulin, että asiat alkavat taas järjestyä.

Mulla oli tänään kiva ilta, ei siinä mitään. Katsottiin Millan kanssa Olipa Kerran-sarjan toista kautta levyltä herkkujen kera, tulin tänään äitini luota lomilta ja siivosin äitini kanssa kämppäni ja sain pitsaa palkinnoksi. Mikään ei kuitenkaan poista mun huolta.

Huolta isästä. Isä on kadonnut, kellään ei tunnu olevan tietoa minne mun isä on mennyt. Poliisi tutkii tapausta kadonneen henkilön tapauksena. Mutta mitä, jos isä ei tältä reissultaan tulekkaan elossa pois?

Ei ole uutinen, että isä on tarttunut pulloon yli kymmenen vuoden ajan. Viinakierre paheni, kun mummu ja pappa kuolivat kolmen viikon päässä toisistaan vuonna 2010. Isän vanhemmat. Sitten sinne meni vielä mun ainoa setä, isän ainoa veli ja sisarus vuonna 2012. Kaikki olivat alkoholisteja ja viina vei heidät hautaankin.

Tää on mun tiedossa oleva ensimmäinen kunnon katoaminen. Isä voi olla vaikka missä - epäilyskohteena on Sievi, jossa on isän kummisedän maatila.

Enempää tietoa asiasta ei ole. Isä ei ole ollut Facebookin chatissakaan pitkään aikaan - olisikohan siitä just jotain kaksi-kolme viikkoa kun hän viimeksi siellä oli?

Huoleni on kieltämättä suuri.

Isä, älä tapa itseäsi viinalla ja tule kotiin.