31.1.2016

LEMPPARIVIDEOITA

Sain tämän toiveen anonyymiltä jonkin aikaa sitten ja nyt päätin toteuttaa sen.



Boy kertoo transpojasta, eli pojasta joka on syntynyt tytöksi. Pojan äiti ei hyväksy poikansa ajatusmaailmaa itsestään poikana ja siksi pojalla ja äidillä onkin huonot välit.


Kuvittele maailma, jossa homous ja lesbous olisi normaali asia, kun taas heterous olisi kielletty asia. Millaista sellaisessa maailmassa olisi elää? Eräs tyttö rakastuu poikaan tässä maailmassa.

Erittäin hyvä lyhytelokuva homokammoisille. Katsokaa tuo ja miettikää, mitä tapahtuisi jos olisitte videon tyttö.


90v papparainen harrastaa parkouria ja on todella hyvä siinä. Tää video saa uskomaan unelmiin! :)


Lempparipelistäni tehty video. Helkkarin hyvä video vieläpä.


Odotan tätä peliä enemmän, kuin innoissani! ♥


En tilaa Beckietä YouTubessa, mutta välillä katselen hänen videoitaan ja tämä on suosikkini. Beckie0 on siis tyttö/nainen, joka kärsii trikotillomaniasta, joka aiheuttaa pakonomaista tarvetta nyppiä omia kehon karvoja irti - kuten hiuksia. Siksi siis Beckiellä on usein nähtävissä joko lyhyt tai kalju tukka.



OUAT-fanivideot ovat suosikkejani AC-fanivideoiden ohella!

Katson myös omia viime kesän Linnanmäki-videoitani muistojen palauttamiseksi - onneksi kesä ei ole kaukana ja pääsen kahden kaverin kanssa huvipuisto-roadtripille ♥

Siinäpä ne videot olivat! Löysitkö mitään katsomisen arvoista? Jos löysit, niin olisi mukava kuulla sinunkin mielipiteesi videosta :)

24.1.2016

MIKSI MINÄ BLOGGAAN?

Sain postausidean Inkan samanlaisesta postauksesta! Postauksen kuvia siivittää omat selfieni ja pari Millan ottamaa kuvaa.


"Miksi bloggaat?", sitä on kysytty monesti. Eihän se bloggaus saavuta mitään, eikä se anna sulle mitään. Joo, ootte oikeassa siinä, että ei sillä välttämättä saavuta mitään suurta. Mutta se antaa paljonkin.

Mä aloitin alunperin bloginpidon, koska kaverini suositteli sitä minulle - olin juuri saanut pokkarin joululahjaksi ja innostunut kuvaamaan sillä. En ollenkaan arvannut silloin vuonna 2011, että bloggauksesta tulisi minulle näinkin tärkeää - blogi on mulle paikka, johon voi tyhjentää päätään tai rauhoittaa mieltään. Joskus on vaan ihanaa istua koneen ääressä kirjoittamassa postausta. Kuvata, millainen päivä on ollut, kertoa vaikka säästä ja omasta olosta. Mä en pelkää kirjoittaa huonoista päivistä - kaikki ei sellaisista blogeista tykkää, mutta mua ei kiinnosta. Mä tykkään pitää blogia. Ei se lukijamäärä mulle loppupeleissä merkkaa oikeastaan mitään. Onhan niitä lukijoitakin ihan kiva saada, koska silloin ainakin tiedän, että joku tykkää blogistani ja on kiinnostunut elämästäni huonoine päivineen.


"Miksi kerrot huonoista päivistä?" - Tätä multa on kysytty monesti. Miksi en kerro vaan hyviä juttuja, miksi en hypi kukkakori kädessä niityllä, miksi en esitä olevani iloinen vaikken ole? Voitte samantien kysyä noita kysymyksiä. Blogi on mulle vähän kuin päiväkirja - jätän kertomatta nimet ja yksityiskohdat joistain jutuista, mutta mä saan kertoa täällä myös huonoja juttuja. Mun mielestä pahankin olon kuvailu on aidompaa ja tuo bloggaajaa enemmän esiin. Jos jotakuta ei kiinnosta, niin jättää sitten postauksen lukematta. En mäkään lue jokaikistä postausta mun hallintapaneelissa, varsinkaan jos postauksen aihe ei kiinnosta mua pätkääkään. 


"Tämä Jenni vaikuttaa sellaiselta toisiin ihmisiin ripustautuvalta tyypiltä, jonka seurassa on ahdistavaa ja kenties pelottavaakin olla. Eipä ihme jos ystävät on silloin vähissä…" Tämä kommentti oli kieltämättä todella loukkaava. Ehkä yksi loukkaavimmista ikinä, koska mä välillä pelkään olevani liian ripustautuva, mutta aina kysyessäni asiaa mulle sanotaan, etten ole sellainen. Pointtina tähän postaukseen liittyen: Vaikka tälläisiä ilkeitä kommentteja välillä tulee, mä uskallan painaa eteenpäin blogini kanssa - yritän aina ajatella, että se kommentoija kyllä lähtee, jos mä en välitä siitä ja poistan sen tarkistettaviin tulevat kommentit. Tämän kyseisen ihmisen kommentit julkaisin, koska kyseessä oli muuan JaSa, joka oli eräs blogini vakikommentoija yhdessä vaiheessa ja oli osallisena mielialani laskuun. Kirjoitti blogiini erittäin ahdistavasti ja yritti "auttaa" minua julkisesti kuin tohtori Phil konsanaan. Kyseli asioita, jotka eivät hänelle kuuluneet, suuttui kun en suostunut niitä (julkisesti) kertomaan. Lopulta sain hänet ajettua pois blogistani, mutta hän tuli anonyymimaskin turvin takaisin - toivottavasti viimeisen kerran.

Mutta, minä painelen tästä nukkumaan, öitä :3

19.1.2016

BEST PICS FROM 2015 2/3


Hallo, mulla onkin nyt pieni pätkä asiaa. Sellaista, joka vapautti minut huolista, ainakin hetkeksi.

Eilen nimittäin näin bussiasemalla vanhan ystävän - sellaisen, jolle olin vihainen. Otin härkää sarvista ja kysyin häneltä, mikä on ongelmana ja sen tärkeimmän... "miksi". Mentiin ulos juttelemaan ja lopulta saatiin asiat selvitettyä. Tämä ihminen jopa yritti saada ex-parhaan ystäväni sopimaan kanssani - mutta hän ei ainakaan vielä siihen suostunut. Häneltä mulla on kysyttävänä se sama kysymys... "miksi". Mutta se saa odottaa. Mä pystyn odottamaan, ainakin nyt kun toinen taakka saatiin pois harteilta. Olo on niin vapaa.

18.1.2016

BEST PICS FROM 2015 1/3


Mä oon vähän myöhässä tän kanssa, mutta mun piti tehdä tää jo silloin, kun vuosi vaihtui. Sitten mä ylläripylläri unohdin koko jutun, hah :D

Mutta siis kuten otsikosta voi päätellä, tästä tulee vielä kaksi osaa seuraavien kahden päivän aikana ja postauksissa joko on tai ei ole tekstiä. Yritän myös julkaista kuvia, joita ei ole ennen blogissa nähty. Muutama poikkeus toki on, koska muuten postauksesta tulisi vähäkuvainen. Toivottavasti tykkäätte!

14.1.2016

MUISTOJA KEVÄÄSTÄ


Kevät oli kivaa aikaa, jos ei oteta muutamaa seikkaa omassa elämässä huomioon. Talvitakin sai vihdoin laittaa kaappiin ja kaivaa kevättakin esiin. Pystyi kuvaamaan maantasolta ilman pelkoa kameran kastumisesta lumen takia. Kuvien ottaminen oli heti rutkasti helpompaa, kun oli valoa eikä sitä harmaata, pimeää säätä.

Kun katson nyt ulos, näen kylmää. Näen lunta. Näen epäkuvauksellisen maiseman, jossa ei ole mitään kuvauskohteita. Lumisateesta saa muutaman hyvän kuvan, mutta sitten siihenkin kyllästyy. Talvi meneekin mulla helposti sisällä lahnailuun ja vanhojen kuvien katseluun, sekä pelaamiseen.

Tänään olin lääkärissä. Yhtä lääkettä nostetaan, mielialalääkitys aloitetaan. Sain sairaslomalapun tiistaista huomiselle, en vaan ole pystynyt menemään kouluun. En nyt, kun viikonloppu vietettiin ilman mitään. Mulle se ei ole lepoa, jos joudun viettämään koko viikonlopun yksin, se on kidutusta. Ohjaajat kielsivät Millaa tulemasta mun luo, koska olin kuulemma käyttäytynyt huonosti. Kysyessäni, millä tavalla olin käyttäytynyt huonosti, he eivät vastanneet kunnollisesti. Maanantaina olin koulussa, koska menin kouluun äidiltäni, mutta nuorisokotiin palatessani paha olo palasi. Kävin Millan kanssa kävelyllä, kun lepuuttelin hermojani - ohjaajien mielestä sekin oli kiellettyä. Mun olisi pitänyt vaan homehtua yksin kämpälläni. En olisi saanut lähteä kävelylle - en yksin enkä varsinkaan Millan kanssa, koska olin heidän mukaansa lintsannut koulusta.

Lintsannut? Mulla oli paha olo, nää syyttää mua siitä, että lintsaan? Mä ilmoitin koululle olevani pois pahan olon takia ja koululta tuli hyväksyntä sille ja "koitahan jaksaa, tulet sitten kun pystyt :)"-toivotus. Miten se on lintsaamista, jos ilmoitan koululle, etten pysy tulemaan, koska mulla on niin paska olo henkisesti? Nää sanoo, että feikkaan pahan oloni, ei mulla oikeasti sitä ole. Yksi ohjaaja oli haukkunut minua Millalle ja kieltänyt Millaa pitämästä minuun yhteyttä. Kun asiaa selviteltiin, toinen ohjaaja väitti Millan valehtelevan ja että Milla pelkää minua eikä enää halua tulla kämpälleni.

Välillä ihmettelen suuresti, miten tämä paikka on saanut Suomen parhaan nuorisokodin tittelin.

13.1.2016

LUIGI


Halusin vain laittaa muutaman kuvan äidin hamsterista, Luigista. Kuvat otettu viime keväänä.

11.1.2016

UUSI NIMI


Muutin siis blogin nimen itseäni ja blogia enemmän kuvaavaksi. Eli Something Like Magic on nyt Joutsentyttö. Nimi tulee yhdestä mun iskulauseesta "vaikka tunnenkin olevani ruma ankanpoikanen, se ei tarkoita ettenkö voisi olla joutsen tulevaisuudessa". Mulla on huonoja, kuin hyviäkin kausia - niinkuin kaikilla on. Mutta mielenterveyteeni liittyviä postauksia saattaa tulla lisää tulevaisuudessa. Blogi tulee siis kertomaan tulevaisuudessa myös omasta elämästäni enemmän. Lifestyle-blogiksi tämä ei ole muuttumassa, mutta olen saanut toiveita, että avaisin hieman paremmin elämääni lukijoillekin ja päätin ainakin yrittää!
Postausideat-sivu tuli myös uutena juttuna blogin uudelleennimeämisen myötä, että sinne saa mennä ehdottamaan postauksia, joita haluaisitte minun tekevän.

Perjantaina mulle ja ohjaajan välille tuli taas riitaa, koska ohjaaja ei uskonut minua kun kerroin että minulla on vatsa ja pää kipeä (koska naistenvaivat) enkä voi mennä kouluun sen takia, jonka johdosta ohjaaja ilmoitti, että minun pitää olla koko viikonloppu yksin kämpälläni ilman mitään seuraa. Äitini otti minut sunnuntaina yhdeksi yöksi itselleen, joten kävin koulua äidiltäni tämän päivän.

Kuvasimme tänään koulussa mainoskuvia koulumme kahvilalle koko päivän. Koulun jälkeen lähdin Kamppiin, josta lähdimme äidin kanssa kotiin. Äiti oli ostanut minulle paketillisen sushia ja hotkaisinkin sen juuri äsken suihini tätä postausta tehdessäni, hehe. Nyt istun tässä, koittaen keksiä jotain tekemistä postauksen teon jälkeen. Ehkä kirjoitan tai pelaan jotain, en tiedä.

Kyllä mä varmaan jotain keksin.

8.1.2016

HUONOT PUOLET MEIDÄN NUORISOKODISSA

Me otettiin Millan kanssa tämän meidän nuorisokodin huonoja puolia ylös, joiden takia haluaisimme lähteä täältä mahdollisimman nopeasti pois. Mun kohdalla muutto on mahdollinen vasta kesällä/keväällä, kuten Millallakin, joten emme voi muuttaa tuosta noin vain.

***

Milla: Ohjaajat eivät myönnä virheitään. Esim: Unohtavat asioita – väittävät sitten ettei asiasta ole mainittu heille aiemmin, vaikka on mainittu useasti.
Jenni: Ohjaajat väittävät, että vääristelemme heidän sanojaan, vaikka he vääristelevät meidän sanojamme. Esim. olimme yrittäneet selvittää ohjaajan sanoman asian kyseisen ohjaajan kanssa, mutta ohjaaja väitti ettei hän ole sitä sanonut. Väitti, että me vääristelemme hänen sanojaan ja ymmärrämme tahallamme väärin. Myöhemmin ohjaaja oli väittänyt toiselle ohjaajalle meidän sanoneen jotain ihan muuta, mitä me olimme oikeasti hänelle sanoneet. Näin on tapahtunut varmasti kymmeniä kertoja.
Milla: Keksivät tekosyitä, joilla selittävät toimintaansa. Esim: En ollut rikkonut sääntöjä, mutten saanut mennä Jennin kämpille, koska ohjaajat ”pelkäsivät” minun olevan väsynyt.
Jenni: Ohjaajat syyttävät asioista, jotka ovat todella loukkaavia. Esim. minua syytettiin, että olen Millaa kohtaan narsistinen ja selvittäessäni asiaa ohjaajat sanoivat ”sä oot liikaa Millassa kiinni ja painostat sitä olemaan sun kanssa”, vaikka emme olleet nähneet sillä viikolla ollenkaan, koska Milla oli ollut tapaamassa muita kavereitaan.
Milla: Ohjaajat tuovat pahanolonsa töihin ja purkavat sitä nuoriin. Esim: Ohjaaja tulee aamulla töihin ja käyttäytyy töykeästi ilman mitään syytä, olettaen että minä olen kuitenkin häntä kohtaan kohtelias.
Jenni: Ohjaajat olettavat, että meidän nuorten pitää olla aina täydellisiä ja me teemme aina kaiken väärin. Esim. olimme Millan kanssa tähtikuvaamassa ja vahingossa myöhästyimme takaisintuloajasta, koska meillä ei ollut puhelinta mukana emmekä nähneet kelloa. Ohjaaja raivosi meille kymmenen minuutin myöhästymisestä eikä suostunut kuuntelemaan selitystä tai syytä. Hän perusteli raivoamisensa oikeudeksi sen, että hän oli jo aikaisemmin antanut meille tunnin lisäaikaa, että voisimme kuvata tähtiä. Ajankohtana oli syysloma.
Milla: Ohjaajat kohtelevat toisia nuoria ajoittain paremmin. Esim. Aiemmin eräs ohjaaja oli aina ilkeä minua ja Jenniä kohtaan. Nyt hän on mukava minulle, mutta kohtelee Jenniä edelleen huonosti ja ala-arvoisesti. Minä en ole muuttanut asennettani taikka käyttäytymistäni ohjaajaa kohtaan, joten ihmettelemme mistä tämä johtuu.
Jenni: Ohjaajat eivät pidä kiinni sovituista asioista. Esim. olimme syysloman jälkeisellä viikolla pohjoisessa mökillä ja meille oli luvattu, että lähdemme puoli kymmeneltä takaisin kohti etelää. Kello oli n. puoli yhdeksän. Meille oli juuri pari minuuttia aikaisemmin ollessamme aamupalalla sanottu, että alkakaa ottamaan laukkuja alas parvelta, kun olette syöneet. Melkein heti syötyämme menimme ylös ja aloimme siistimään paikkoja ja rahtaamaan laukkuja alas. Poikien mökin väki soitti siinä välissä, että odottavat jo, jolloin kaksi naisohjaajaa alkoivat hoputtamaan meitä ja varsinkin minua. He sanoivat, että jos olemme vasta todella myöhään illalla takaisin nuorisokodissa, se on minun syytäni koska olen laukkujeni niin hidas. Minulla oli neljä laukkua, enkä saanut mitään apua saadakseni niitä alas.
Milla: Ohjaajat uhkailevat ulos heittämisellä, jos en toimi juuri niin kuin he haluavat. Esim: Ohjaaja käskee minua hakemaan kouluun, vaikka haku ei ole tällä hetkellä mahdollista. Minun on kuulemma silti haettava, vaikka ompelukerhoon, ihan sama kiinnostaako se minua ollenkaan.
Jenni: Ohjaajat tekevät tyhjiä lupauksia ja kuittaavat ne väittämällä niitä vitseiksi. Esim. kysyin ohjaajalta, että olisi kivaa saada jokin pieneläin lemmikiksi, johon ohjaaja sanoi, että se on hyvä idea jos se vaan parantaa oloani. Selvitellessäni asiaa syvemmin ohjaaja nauroi ja sanoi sen olevan vitsi.
Me ei kumpikaan kestetä tälläistä käytöstä ohjaajien taholta kovin pitkään. Mä muunmuassa rikoin tänään nimikkomukini, kun ohjaaja - taas kerran - onnistui suututtamaan mut, kun syytti mua aamun vatsakivuista. Että lähestyvät naistenvaivat ovat mun omaa syytä.

Toivottavasti saitte tästä mahdollisimman hyvän kuvan tästä paikasta. Koska mä en toivo näille enää mitään hyvää.