28.6.2016

LÄHELTÄ


Moips! Huomasin kotona selaillessani nettiä ja katsellessani mahdollista ensimmäistä objektiivia kameraani, että Verkkokauppa.comissa oli myynnissä sama objektiivi, mikä oli mun ensimmäinen objektiivi vuonna 2012. Erona tässä oli se, että se oli täyskennoisiin kameroihin sopivien objektiivien kategoriassa. Kävin siis katsomassa objektiivin tietoja ja huomasin, että siellä luki objektiivin sopivan sekä DX-kennoille (kroppikennoinen) että FX-kennoille (täyskennoinen). Mietin, että voisiko se olla, että sama pätee siihen minunkin objektiiviini. No, päästyäni kotiin kokeilin kaikkia objektiiveja kameraani ja kävi ilmi, että kaikki sopivat yhteen kamerani kanssa. Ja niinpä tämän postauksen kuvat on otettu mun 90mm makro-objektiivilla.

Uudistin "vähän" ulkoasua ja otin samalla vanhat postaukset takaisin, eli siis latasin ne kolmesta vanhasta blogistani. Nyt taidan olla taas hetken tyytyväinen blogini kanssa. Samalla myös siivoilin tuplana tulleita kommentteja ja niitä turhanpuoleisia postauksia. Kaikkia tuplana tulleita kommentteja en poistanut, koska olisin silloin poistanut myös vastaukseni. Nyt on kuitenkin ainakin omasta mielestäni kiva, kun kaikki vanhat ja uudet postaukset ovat samassa paikassa - ei ainakaan tarvitse poukkoilla blogista toiseen jos haluaa nostalogiaa. :D 

26.6.2016

VUOSI SITTEN MENETIN YSTÄVÄN


Vuosi sitten menetin jonkun kuolemalle. Nimittäin Molly-marsuni. Molly oli mun paras ystävä. Useille eläimissä se paras ystävä on koira, mutta mulla se oli marsu. Mollylle saatoin puhua vaikka kuinka monesta mieltäni painavasta asiasta, eikä se laverellut asioitani eteenpäin. Siihen saattoi luottaa sataprosenttisesti. Palkaksi se vaati vain muutaman kurkunpalan ja salaattia. Ja sen mä annoin sille ilomielin.

Ikävä tuota pikku öttiäistä ♥ Mutta mä olen varma, että hän katselee minua sieltä missä hän nyt on ja ehkä kaipaa myös minua? Ja aion hankkia seuraavana lemmikkinä, sitten kun muutan omaan kotiini, kaksi tai kolme marsua. Annan niille hienot nimet ja pidän niistä huolta, jotta he eläisivät yhtä vanhoiksi kuin Molly.

24.6.2016

MAINOSTUS

Ihan vaan tämmöinen nopea mainostuksentapainen, kun kerran siirsin tämän vanhalta tarinatunnukselta tälle tunnukselle. Eli Tarinakaupunki on mun tarinablogi, siellä ilmestyy oneshotteja (yhden osan pituisia tarinoita), raapaleita (tasan sadan sanan pituisia tarinoita) ja fanficcejä. Tällä hetkellä sinne ilmestyy fanfic Olipa Kerran-sarjasta, jos kiinnostaa.

Sinne vaan seurailemaan, jos haluatte :) Saa myös linkkailla omia tarinablogeja sinne, jos kommentoi samalla kirjoitusta.

23.6.2016

DON'T CARE, MOVE ON


 Tervehdys! Olen tällä hetkellä taas äitini luona. Äitini oli päivällä töissä, mulla oli tylsää joten lähdin kuvaamaan "jötkäleelläni", niinkuin kameraani toistaiseksi kutsun. Seisoin pitkän tovin entisen päiväkotini/eskarini edessä, juttelin lasten vanhemmille ja kerroin että oon ollut siinä päiväkodissa viimeksi viisitoista vuotta sitten. Sympaatti on siis taidepainoitteinen päiväkoti ja kerroin viimeiselle lastaan hakevalle pariskunnalle, että muhun päiväkodin opit purivat ainakin jonkun verran, koska musta on tulossa ihan oikea taiteilija valokuvauksen saralla - opiskelen valokuvausta. Sen pariskunnan äiti ainakin oli ihan haltioissaan ja isä kertoi päiväkodin entisen johtajan jääneen eläkkeelle nyt, mutta että hän oli töissä vielä silloin kun heidän 13-vuotias tyttärensä oli siellä päiväkodissa.

Havaitsin metsässä myös jonkin verran mustikoita. Äitini kutsui mustikoita "juhannusmustikoiksi", kun sai kuulla, että semmoisia metsässä oli. Hassua, että mustikoita on jo tähän aikaan vuodesta, tämä taitaa olla eka kerta kun nään mustikoita metsässä kesäkuussa, haha! Maistoinkin muutaman, ihan kypsiä olivat, ainakin tuttu, nostaloginen maku nousi suuhuni maistaessani niitä. En ole vuosiin maistanut suoraan metsästä suomalaista mustikkaa, nyt sekin saatiin koettua pitkästä aikaa.

Kävellessäni rannalle alkoi sataa, joten kuvausreissuni jäi melko lyhyeksi. Lähdin sitten kävelemään takaisin äitini luo, jutellen samalla parille kaverille WhatsAppissa. Nyt menen kuitenkin nukkumaan, kello on jo yli 11 illalla. Katsottiin Bruce Taivaanlahja, joka tuli telkkarista ja Luiginkin piti antaa mennä eteiseen köpöttelemään (ja siellä se köpöttelee vieläkin :D).

Nähdään ensi postauksessa!

20.6.2016

UUSI KULTAMURU


Moni ei tästä tiennytkään. Mä tuumasin jokin aika sitten, että mun pitäisi saada joku ammattilaiskamera - koska kyllähän tässä opiskellaan ammatiksi valokuvausta. No, mä tuumasin myös, että ostan unelmakamerani Nikon D810:n opiskelujen päätyttyä, vähän kuin palkinnoksi siitä että olen valmistunut.

No, mä tajusin viime keskiviikkona, että jos ostan sen kameran silloin, kun opiskelut päättyvät, niin mulla ei ole varaa muuttaa pois nuorisokodista. Mulle tarjottiin paikkaa, joka olisi muuten hyvä, mutta siellä ei saa olla yövieraita eikä lemmikkejä + se asunto on ihan järkyttävän pieni (24 neliötä). Joko mä haluan muuttaa semmoiseen yksikköön, jossa saa olla lemmikkejä ja yövieraita tai muutan tuetusti täysin omaan asuntooni. Mä olen odottanut lemmikin hankintaa enemmän kuin mitään ja täällä nuorisokodissa saa olla yövieraita. Siellä toisessa paikassa joutuisin lisäksi maksamaan itse junalippuni, jotta pääsisin tapaamaan kaveria esimerkiksi Tampereelle yövierailujen korvaamiseksi - enkä pääsisi matkaamaan edes opiskelijalipulla, koska en enää sitten ole opiskelija. Mulla asuu kavereita Tampereella ja Turussa ja osa vähän kauempanakin. Lisäksi tuolla paikassa asuu yksi mun vanha kiusaaja ja sekin pelottaa siinä paikassa. Onneksi asun täällä vielä kaksi vuotta. 
Niin siis, tietämättömille tiedoksi - asun täällä nuorisokodissa opiskelujen loppuun saakka - 2018 muutan pois, vaikka piti muuttaa tänä kesänä.

Ja nää pohdinnat johti siihen, että torstai-iltana menin ja tilasin tämän kameran - Nikon D810:n. Juuri sen, jonka olin luvannut itselleni opintojen päätyttyä. No mutta, ainakaan ei tarvitse ostaa mitään suurempaa pitkään aikaan. Tähän loppuun vielä video paketin avaamisesta. Nähdään ensi postauksen parissa! :)


13.6.2016

INSTAGRAMEJA

Maria toivoi minulta mm. lemppari-instagramit-postausta, joten päätin nyt toteuttaa sen! Huom! Kuvat ovat omiani, eivätkä ole kenenkään instagramista. Meinasin ensin pyytää kaikilta lemppareilta luvan, jotta saisin ottaa screenshotin heidän instagramiensa feedistä mutten sitten viitsinyt, koska osa ei vastaa kommentteihin :D


- Ottaa aivan upeita kuvia! Rakastan hänen tähtikuviaan ja hänen luontokuvansa muutenkin ovat aivan ihania! -
- On juusohd:n kaveri, mutta on erikoistunut eläinten kuvaamiseen. Myöskin tosi ihania kuvia, Konsta on ollut vissiin jossain lehtijutussakin oravakuiskaajana. Ainakin yksi nuorisokodin ohjaajista muistaa niin :D -


- Tiina ottaa todella ihania lappikuvia, katson hänen kuviaan aina ihastuksissani :3 -

- Tämän tunnuksen päätähti ei ole ihminen, vaan marsu. Takaa mielettömän marsukuumeen! <3___<3 -


- Tämä tunnus kerää hienoja suomikuvia, joskus löydän sieltä uuden seurattavan! -

- Lea on jälleen yksi valokuvaustunnus seuratuissani, mutta Lea ottaa ihan mielettömän hyviä valokuvia kamerallaan! Kannatan seuraamista. -


- Jenna on mun ystävä, joka pitää Novilunio-blogia. Instagramikin on täynnä ihania kuvia. Jennavaisane on hänen personal instansa, mutta tsekatkaa myös picsjenna, se on hänen valokuvausinstansa.
 - Reetta on myös ystäväni, joka ottaa ihan helkkarin upeita kuvia! O.O Katselen aina hänen kuviaan palvonnan vallassa :D Tsekatkaa myös Reetan personal insta, reettaliinemaria! -

Löysittekö uusia seurattavia? Kertokaa toki kommenteissa! :3

9.6.2016

POWERPARK

Oltiin tosiaan Powerparkissa nuorisokodin kanssa maanantaista eiliseen. Käytiin sen lisäksi paluumatkalla Tuurissa + Tuurin kyläkaupassa. Oli ihan superkiva reissu! En ostanut Tuurista muuta, kuin Pan-leffan, mutta Powerparkista ostin itselleni ison nallepehmon ja Millalle aasipehmon. Instagramistani voi käydä katsomassa Powerparkin kuviani. Nuo kukat kasvoivat grillipaikan vieressä, napsin kuvia siellä kun muut grillasivat, haha.

Videota Powerparkista ei valitettavasti ole tulossa. Mulle sanottiin vuonna 2014, kun olin Powerparkissa, etteivät he suosittele kuvaamista ellei kamera ole jotenkin kiinni minussa. En omistanut silloin GoProta, joten jätin kuvaamisen vähälle. Mutta nyt olin menossa ekaan laitteeseen Millan kanssa GoPro valjailla kiinni rinnassani, kun laitteen ohjaaja sanoi, ettei voi päästää mua laitteeseen kameran kanssa. "Kuvaamiseen tarvitsee erikoisluvan", hän sanoi. No, luulin että se olisi vain yksittäinen laite jossa ei saa kuvata, mutta seuraavassa laitteessa oli ihan sama juttu. Kysyin sitten, että mistä sen erikoisluvan saa, niin hän sanoi, että se pitää anoa kaksi viikkoa etukäteen ja jos lupa hyväksytään, se tulee maksamaan 150e. Joten en nyt sitten voi tehdä minkäänlaista videota Powerparkista. Vähän kyllä harmittaa... tämän takia en käynyt missään uudessakaan laitteessa = ylösalaisin menevissä laitteissa, kun mua harmitti se ettei saa kuvata. Olisin halunnut ne laitteet nauhalle, niin olisi tullut kivempi video.

Tulin äitini luo heti Powerparkista tultuamme, koska nuorisokodissa olisi ollut vain tylsää. Kyllähän täälläkin on tylsää juuri nyt, koska äitini on päivät töissä mutta on täällä enemmän tekemistä kuin omalla kämpälläni.

4.6.2016

SEKASIN

Toivepostauksia alkaa tulla heti, kun olen keksinyt, että miten teen ne. Multa toivottiin mm. lemppariblogeja ja instagrameja, enkä haluaisi jättää niitä postauksia kuvattomiksi. Hmm.

En ole Sekasin-sarjaa vielä katsonut, mutta tarkoitus olisi ainakin vilkaista kun jaksan.

 Miltä se tuntuu, olla sekaisin? Ahdistavalta. Siltä se tuntuu. Sä et kykene ajattelemaan mitään muuta, kuin sitä ahdistusta. Jokaisella ahdistuksen oireet ovat yksilöllisiä, esimerkiksi itse kuulen kaikki ajatukseni huutona päässäni, kun ahdistaa. Ja jos ahdistaa vielä pahemmin, kuulen kaikki ympäröivätkin äänet kovana - kuten näppäimistön naputtelun, naapurista kuuluvan musiikin, moottoripyörän pärinän tai oman hengitykseni. Mulle on monta kertaa sanottu, että mun pitäisi vaan lakata ajattelemasta ahdistusta, niin kyllä se siitä. Ei, se ei lähde sillä, ahdistus nimenomaan estää sen, että ahdistuksen ajattelun voisi lopettaa. Jotkut ovat myös sanoneet, että miksen voi lopettaa niitä huutoja päässäni, jos ne ovat omia ajatuksiani? Enkö vain voi tyhjentää päätä ajatuksista ja ajatella jotain mukavaa, selailla vaikka blogeja? Ehei, se ilmenee silloin näin:

"ONPAS TÄSSÄ KIVA BLOGI, TÄN BLOGIN PITÄJÄ OTTAA TOSI KAUNIITA KUVIA! PITÄÄPÄS LAITTAA KIRJANMERKKEIHIN NIIN SAAN LUETTUA TUOTA AAMULLA LISÄÄ!"

Tuo alkaa pidemmän päälle käydä hermon päälle. Tuohon on yritetty löytää lääkettä, joka lopettaisi huudot päässäni kokonaan, mutta toistaiseksi sellaista ei ole löytynyt.
 Miltä ahdistus tuntuu yöllä? Et saa edes unta ahdistuksen takia, pyörit vain sängyssäsi avaten välillä silmäsi ja katsot kelloa. Siltä ahdistus tuntuu yöllä. Jos sulla ei ole ahdistukseen soveltuvia lääkkeitä lähellä, vaan sun pitäisi soittaa ohjaajalle saadaksesi niitä, jätät mieluummin soittamisen väliin - varsinkin, jos ohjaaja ei ole sieltä mukavammista päästä.

Tää oli tämmöinen yöllinen pohdiskelu. Kysykää, jos jotain kysymistä on, mä meen nyt nukkumaan. Äitini tulee aamulla klo 10 tähän ja mun pitää ennen sitä käydä suihkussa.

P.S: Mitäs muuten tykkäätte uudesta taustasta ja bannerista?

1.6.2016

XL

Hyvää kesälomaa niille, jotka sen ovat aloittaneet tai aloittavat tällä viikolla! Itse aloitin kesälomani jo kuun alussa tämän jalan takia, enkä pääse edes perjantaisiin kevätjuhliin, koska en uskalla rasittaa jalkaa liikaa kävelemällä puolen kilometrin matkaa koululle junalta.

En ole viime aikoina hirveästi julkaissut tuoreita selfieitä itsestäni, en ole profiilikuvaakaan päivittänyt kuukausiin. Miksikö? Tiedättekö sen tunteen, kun ei löydä itselleen vaatteita? Varmaan aika moni tietää sen tunteen, kun jokin vaate ei miellytä sovittaessa, tai farkut ovat liian pitkät/lyhyet. Mutta tiedättekö, miltä se tuntuu, kun astelee liikkeeseen ja näkee jonkun todella ihanan näköisen paidan - mutta sitä ei voi edes sovittaa, koska koko loppuu aina M:ään tai harvoissa tapauksissa L:ään. Ja oma koko on XL. Olen 172 senttiä pitkä ja painan 97 kiloa.

Kuvissa näkyvä paita on paras löytö pitkiin aikoihin. Mutta näiden kuvien laittaminen tänne oli pitkän ja hartaan harkinnan varassa - mä en nää kuvissa itseäni kauniina, näen vain ihrakasan joka on meikannut. Ja kun joku seuraavaksi sanoo "ainahan voit laihduttaa", niin voi kyllä. Mä oon lukemattomat kerrat yrittänyt laihduttaa, oon käynyt Millan kanssa kymmenen kilometrin lenkeillä kaksikin kertaa viikossa, saaden mittariin kaksikymmentä kilometriä. Me ei kuitenkaan kumpikaan olla laihduttu. Ollaan jätetty herkut minimaallisen vähälle, tosin tällä hetkellä ne ovat muutenkin vähän tauolla koska kummallakin on jalka tervehtymässä.

Kun me Millan kanssa saamme jalkamme kuntoon ja saamme pyöräillä, me aletaan käydä kuntosalilla. Se toivon mukaan pudottaisi painoa, Olisi kiva mahtua edes niihin M:än kokoisiin vaatteisiin, eikä tarvitsisi ikinä enää kuulla tai lukea jonkun tuntemattoman kommenttia "hyi vittu ku toi on norsu, miten toi pystyy elää ittensä kanssa?"

P.S: Mainittakoon vielä: alunperin lihomiseni johtui Risperdal-nimisen lääkkeen syömisestä, jonka aloitin kymmenen vanhana. Risperdal lisäsi ruokahaluani merkittävästi = mulla oli koko ajan nälkä ja kävin aina napsimassa jotain. Halusin automatkalle jotain naposteltavaa, vaikka matka olisi ollut ihan lyhyt. Kun Risperdal lopetettiin, syöminen jäi päälle. Mulle yritettiin antaa jokin aika sitten toista lääkettä, joka olisi hidastanut aineenvaihduntaa = olisin lihonut vaikken olisi syönyt juuri mitään. Kieltäydyin lääkkeestä jyrkästi, joten nyt syön Serdolect-nimistä lääkettä, joka saattaa aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, joten käyn joka kolmas kuukausi sydänfilmissä.