26.10.2016

OMA LOUKKOKO?

Tosiaan. Maanantaina oli kuntoutuspalaveri Järvenpään kuntoutuspoliklinikalla ja siellä päätettiin, että muutan ensi keväänä pois Väiskistä, omaan asuntoon. Omaan. Johon saan ottaa vieraita ilman kenenkään muun kuin itseni lupaa. Jossa saan paukuttaa tauluja seiniin vaikka sata, jos mieli tekee. Johon saan ottaa marsuja. Ja kyllä täytyy sanoa, että olen hyvin iloinen päästessäni tästä paskapaikasta eroon. Täällä on tasan yksi ohjaaja, joka aina jaksaa olla iloinen eikä pura omaa oloaan meihin. En ole koskaan kuullut hänen riehuvan tai räyhäävän. Kaikki muut ovat riehuneet ainakin kerran ja räyhänneet tyhjästä. Tosin tämäkään ohjaaja ei myönnä, että muut ohjaajat olisivat paskoja niinä päivinä, jolloin räyhääminen on tapahtunut - olemme monta kertaa Millan kanssa sanoneet tälle kyseiselle tyypille, että hän on mielestämme paras ohjaaja Väiskissä niin hän on aina sanonut "kaikkihan me ollaan parhaita".

Mutta, mä tein tämmöisiä inspiraatiotauluja, joissa on vähän sitä sisustusta jota haluaisin omaan kotiin. Kollaasit tehty Polyvorella.


Kylpyhuone. Haluan hienon suihkuverhon, kylpymaton, pyyhkeitä, suurentavan meikkipeilin, hammasharjamukin ja hienon shampoopullon. 


 Makuuhuone. Tauluja haluan sinne ainakin jonkun verran. Haluan myös vilttejä, tyynyjä ja ehkä pari kasvia. Olen surkea pitämään huolta kasveista mutta aina voi yrittää.


Keittiö. Astioita pitää ostaa nyt ainakin. Haluaisin myös tuommoisen korkean pöydän ja siihen pari baarijakkaraa. Mikroaaltouuni pitää ostaa. Ja esiliina, koska olen suunnitellut opettelevani leipomaan enemmän omassa kodissa. Tauluja keittiöönkin.


Olohuone. Olisi tämän hetken visio, että siellä pidän marsuneitini. Tauluja sinnekin. Sekä vuodesohva. Ja TV-taso. Ja kirjahylly, jonka pitää olla iso ja lasiovilla, jotta kaikki kirjani ja leffani mahtuvat sinne.

Nämä ovat tosiaan vain inspiraatiota, että tuskin ihan samanlaista sisustusta tulee kodissani olemaan. Mutta ainakin saan jotain odotettavaa - jotain pysäkkiä elämään. Vaikka mulla on edelleen aika paska fiilis (karkasin koulusta tänään heti, kun olin sinne päässyt), niin tää on jotain, mikä saa mut silti puskemaan eteenpäin - toivottavasti vastaisuudessa en vain tartu enää terään...

Kun olen asettunut taloksi ja marsut on hankittu, niin ystäviäni tulee tupareihin! Ja kaksi heistä jää yöksi, koska tulevat niin kaukaa. Teen äidin kanssa tupareihin kakun ja ostan tietenkin jotain pikkutarjottavaa - kuten keksiä ja karkkia. Täällä blogissakin varmaan sitten näette mun tupareista jotain. Tää on niin jännää aikaa. Odottaa, että pääsee muuttamaan ihan omaan asuntoon, ja pääsee päättämään täysin omista asioistaan. Tietenkin tää jännittääkin vähän ja on hieman sellainen olo, ettei oo valmis. Mutta kyllä mä tiedän, että oon valmis.

23.10.2016

MÄ EN JAKSA ENÄÄ


Kuten sanoin viime postauksessa, mulla on ollut ihan kamala fiilis. Ja ennen syyslomaa se paha olo vaan paheni, tietyistä syistä. Väiski lähti Himokselle syyslomalla - mä en lähtenyt mukaan, koska kaikki reissut Väiskin kanssa ovat menneet aina pieleen mun osalta. Joten menin kotiin, toivoen että saisin tehtyä edes pari kuvausreissua, kun kuitenkin olen päivät yksin. Nope, en kuvannut yhtään mitään - en edes äitini hamsteria Luigia. Ja syy tähän oli, etten jaksanut. En jaksanut lähteä kameran kanssa yhtään minnekään, kun vaihtoehtona oli koneella lahnaaminen. Laiska mikä laiska, eikä siitä pääse mihinkään. Kaiken tämän kruunaa se, kun tunnen olevani ihan saatanan läski enkä edes tee asian eteen mitään. Mun tosiaankin pitäisi, koska mun vaatteet alkaa käydä kohta pieniksi isolle mahalleni. Mutta siihenkin vastaus on - en jaksa.
  
Äitini epäilee, että mulla on masennusta päällä. En kyllä ihmettelisi, vaikka olisikin, kun ottaa huomioon muutaman viime aikoina tapahtuneen jutun. Pullautin eilen ohjaajalle, että mulla on ollut ihan helvetin paska fiilis lately suureksi osaksi niiden takia ja näytin mun masennustumblrin kuvia, johon ohjaaja sanoi että mun pitää puhua tästä tiistaina kuntoutuspolilla. Niin, eli lääkkeitä taas nostetaan. Great. Huomenna pitäisi mennä kouluun - saapa nähdä miten mä sielläkin jaksan. Jos edes menen.

Mä en vaan jaksa.

8.10.2016

STARS


Vähän ollut paska fiilis viime aikoina. Olen luvannut koululle, etten tästä asiasta julkisesti puhu mutta se siis liittyy kouluun. Ja sen takia olin tällä viikolla vain tiistaina koulussa. Tunnen vaan olevani niin helvetin paska ihminen tän asian takia ja kadun, etten hillinnyt itseäni. Miksi mun piti tehdä niin, miksi en vain voinut antaa asian olla. Niin tietysti, koska olen idiootti. Niin, koska en koskaan osaa ajatella ennenkuin teen. Väiskikin vaan haukkuu mua tän asian takia - lyövät lyötyä. Kun mulla on paska fiilis, niin kusipäisten ohjaajien vastaus siihen on "no, miksi sitten teit niin? Niinpä, saat siis syyttää ihan itseäsi", sitten he ihmettelevät kun suutun tuosta enkä tule hakemaan lääkettä seuraavana aamuna - saatika lähde kouluun. Ja vastaus siihenkin on heidän mielestään, että olen vain laiska, ei mulla ole oikeutta olla suuttunut. Sama juttu ruuan kanssa - jos haluan hemmotella itseäni ja aion tehdä tortilloja, niin kolmen ohjaajan kopla katsovat kauppalistani, kysyvät mihin tarkoitukseen ostan tortilloja. Kerron että haluan tehdä kanatortilloja, niin he sanovat asian hieman kierellen ja kaarellen, mutta pääsanoma on se, että olen läski eikä minun pitäisi ostaa mitään tuollaista ruokaa. Ironista tässä on se, että kaksi näistä ohjaajista ovat sellaisia kymmenen kertaa läskimpiä tankkeja kuin minä, ettei heillä ole varaa sanoa. Mutta silti, tämä jatkuva haukkuminen, vihjailu ja syyttely on saanut mut jättäytymään pois kauppareissuilta - tiedän, ettei syömättä jättäminen ole paras vaihtoehto mutta mulla ei ole aikaa käydä kuntosalilla koulun takia - enkä saa lähteä kuntosalille jos jään pois koulusta. Syömättä jättäminen on siis ainut vaihtoehto.

Jos haluatte tietää lisää, niin lisää osviittaa mun oloon löydätte täältä.