5.4.2017

BLOGIN TULEVAISUUS

*POSTAUS SISÄLTÄÄ HIEMAN VOIMAKASTA KIELENKÄYTTÖÄ*

Blogi oli suljettuna vähän alle viikon. Sinä aikana noudatin ystäväni Iinan neuvoa ja poistin anonyymien kommentointimahdollisuuden. Ja ei, en tehnyt sitä siksi, että halveksuisin kaikkia anonyymeja ja haluan hävittää anonyymit maan päältä, tiedän, että osa teistä ajattelee niin. Anonyymeissa on ollut kivojakin tyyppejä, mutta tästä anonyymiestosta puhun myöhemmin postauksessa lisää. Kuuden päivän aikana mietin monia asioita, enkä ole vieläkään varma tämän blogin tulevaisuudesta. Pitäisinkö tämän vain auki, kirjoittamatta enää mitään vai kirjoittaisinko samaan tapaan, kuin aiemminkin vai sulkisinko blogin, lisäten tänne ne kaverit, jotka haluavat silloin tällöin lukea vanhoja postauksia? En tiedä vielä, enkä halua asiaan neuvoja enkä ehdotuksia. Eräs ystäväni on sanonut, että tämä on ainoa lifestyle/valokuvausblogi, jota hän lukee ja hänestä olisi tosi harmi, jos poistaisin koko blogin, joten siksi en poista blogia.

Mun tekisi mieli raivota tässä postauksessa edelleen asioista, joita anonyymikommentoijat ovat mulle sanoneet. Useimmat eivät varmasti ole tarkoittaneet pahaa, mutta ne satuttivat. Tähän hässäkkään johti seuraava:

Taustatietoa: mun naapuri antoi mm. koiransa pissata ja oksentaa mun kämppään, eikä suostunut siivoamaan, koska "mun koira ei tee mitään tuollaista" ja hän itse oli pomotteleva, määräili mua mun omassa kämpässä, esim. "nyt katsotaan leffaa", "nyt tilaat ruokaa meille ja sä maksat", "nyt tiskaat mun lautasen" jne. Hän suuttui, jos en suostunut tekemään juuri niin, kuin hän halusi.

Musta on tuntunut jo jonkin aikaa, ettei osa lukijoistani usko minua enää missään. En tiedä, mistä se johtuu, mutta epäilijät turvautuvat piiloutumalla anonyymiverhon taakse. Viime postauksessa oli ensin ihan mukavaa keskustelua, kerroin fiiliksistäni kysyttäessä jne. Ja sitten satuin mainitsemaan naapurini, jonka kanssa olen tauolla ja sanoin siinä samalla, etten ole varma, haluanko olla hänen kaverinsa enää. En siis missään vaiheessa sanonut, että olen hänen kanssaan verisissä riidoissa enkä halua enää koskaan puhua hänelle, tai mitään siihen viittaavaa. Ja tämä erittäin fiksu anonyymi tulkitsee sanomani niin, etten halua olla hänen kaverinsa enää koskaan. No, mä sitten kerroin syitä taukoon, että miten se antaa koiransa käyttäytyä mun asunnossa ja sanoin myös, että siinä itsessäänkin on kaikkea sellaista, jota en oikein hyväksy. Ja sanoin myös, ettei hän ota kuuleviin korviinsa, jos sanon asiasta.

No, se tuli sanomaan, että mun pitäisi vain kieltää naapuria tuomasta koiraa mun luo. Sanoin sitten uudestaan sen, että siinä itsessäänkin on sellaista, jota en hyväksy ja kerroin hänen käytöksestään vähän. Tässä vaiheessa mukaan tuli toinen anonyymi. Hänkään ei lukenut mun viestejä kunnolla, vaan toinen käski mua tekemään naapurille säännöt ja toinen kysyi, että oonko mä kertonut sille nää asiat, se ei oo varmasti ees tajunnut. Ja sanoin sitten siihen uudestaan, että oon sanonut siitä, mutta se ei ota mun sanomisia kuuleviin korviinsa. Sitten tuli tää yksi sanomaan "samaa mieltä edellisen kanssa", johon sitten kirjoitin vähän pidemmän viestin, jota kirjoittaessa mulla alkoi jo palaa pinna näiden anonyymien lukemattomuuden takia, mutta kirjoitin viestini silti asiallisesti. Sanoin muunmuassa että mua ahdistaa koko tyyppi sillä hetkellä ja että mun äitikin on saanut todistaa sen käytöstä.

No, sitten tulee taas tää yksi sankari, joka tulee syyttämään mua, että mua vaan ärsyttää sen käytös, koska MÄ haluan vaan ite pomottaa sitä ja määräillä ja olla se paska narsistikaveri. No, mä ensin kirjoitin sille pitkää viestiä, jossa ragesin sille siitä syyttelystä ja sanoin, että vähiten kaipaan nyt sitä, että mua syytetään. Mutta kesken viestin kirjoittamisen purskahdin itkuun, joten tyydyin vain kirjoittamaan, että nyt mä itken täällä, kiitti. Tää tulee kysymään, että miks sä itket, johon sitten kirjoitin aamulla lyhyen ragetuksen, jonka jälkeen päädyin piilottamaan blogin. Jos haluat, voit mennä itse katsomaan edellisen postauksen kommentteja ja tehdä omat päätelmäsi. Sanottakoon vielä, että mä VIHAAN johtamista, mä vihasin koulussa ryhmätöissä sitä, jos mut valittiin työn johtajaksi. Koska mä en vaan OSAA jaella määräyksiä ja työtehtäviä. Mulla oli yhdessä vaiheessa pieni foorumi, jota johdin, mutta se kuihtui nopeasti suurilta osin sen takia, kun en osannut johtaa sitä (sen tilalle perustettiin korvaava foorumi eri admineilla). Eli musta ei voi tulla narsistia, jos olen liian jänishousu/kykenemätön johtamaan mitään. Siksi mulle parasta on, jos toinen EHDOTTAA eikä MÄÄRÄÄ, vaikka jotain leffaa. Sellainen "nyt katotaan tää, ei vastalauseita"-tyylinen määräys on ainakin mulle ihan perseestä ja mua alkaa ahdistaa ihan helkutisti.

Anonyymit estin myös muiden syiden takia. Mulle on tullut anonyymeilta ihan kamalasti paskaa. Anonyymit ovat haukkuneet mua, mustamaalanneet (levittäneet musta paskaa muiden blogeihin), musta on kerran tehty suljettu pilkkausinstagram, mulle on lähetetty sähköpostia feikkiosoitteista ja niissä mua on vannotettu muistamaan, että tuun aina olemaan ruma, läski, kukaan ei rakasta tai tuu ikinä rakastamaan mua ja mun pitäs vaan tappaa itteni (tämän takia poistin ota yhteyttä-sivun). Eräästä anonyymistä teimme rikosilmoituksen äitini kanssa, mutta poliisi ei saanut siitä mitään irti, koska Blogger on parantanut tietosuojaansa anonyymien kohdalla... 
Eräässä toisessa blogissani, jonka olen jo lopettanut (anovihan takia pääasiassa), myös spämmittiin mua hokemalla anonyymien jäähyn jälkeen, että mä vaan vihaan anonyymeja ja siksi en pysty ottamaan niiltä vastaan ystävällistäkään kommenttia. Ja siis anonyymit olivat menneet jäähylle, koska yksi ano spämmi mua väittämällä, että mä oon trollannu yhden mun kaverin blogia. Keskustelin asiasta hänen kanssaan omalta osaltani asiallisesti, mutta vaikka kuinka mä esitin faktoja ja se mun kaverikin tuli sanomaan, ettei se nyt ole Jenni, joka niitä kommentteja laittaa, niin silti tää anonyymi keksi aina uuden väittämän, joka "todistaa", että mä se trollaaja oon. Ja vaikka se oikea trollaaja tuli sanomaan, että hän on se trollaaja, niin ei mennyt läpi (se oikea trollaaja siis sanoi, että "anteeksi nyt vain, mutta MINÄ olin se, joka silloin laittoi niitä viestejä *kaverin nimi* blogiin. Enkä todellakaan halua antaa kunniaa siitä Jennille"). Joten lopulta sitten laitoin anot kahden viikon jäähylle ja jäähyn jälkeisiin postauksiin tuli AINA ainakin yksi kommentti, jossa mua syytettiin anonyymien vihaamisesta jne. Ja ihan sama, vaikka he olisivat kommentoineet "tuo postauksen eka kuva on IHANA! ♥" ja mä olisin vastannut "kiitos paljon! ♥ Minustakin se on onnistunut :)", niin silti joku AINA tuli sanomaan, että mä vastasin sille anolle paljon nihkeämmin/töykeämmin kuin edelliselle, tililleselle kommentoijalle. Ja sitten yhdessä vaiheessa joku toinen tuli joka postaukseen väittämään, että kaikki mun ystävälliset kommentit ovat mun itseni kirjoittamia, että saisin itseäni pönkitettyä ylöspäin. Ja joka kommentissa hän kertoi, että pettyy minuun koko ajan vain enemmän. Ja joo joo, tiedän, että he olivat trolleja. Mutta siinä blogissa mulla oli oikeasti melkein kaikki lukijat anonyymeja, jos olisin poistanut anokommausmahdollisuuden, niin mulle olisi jäänyt pari satunnaista kommentoijaa, joka olisi tappanut mun bloggausinnon täysin.

Ja niin. Blogin lopettamisharkinnat perustuvat siihen, kun lukijamäärä laskee laskemistaan eikä (positiivisia/asiallisia) kommenttejakaan tule kauhean usein. Ja kyllä, mä tiedän, että bloggaamisen pitäisi olla pääasiassa itselle tärkeää, mutta sitä se ei ole kyllä mulle ollut pitkään aikaan. Aina kuitenkin tulen takaisin, koska janoan mielipiteitä kuvistani ja postauksestani kommenttien muodossa. Ehkä mä vaan ylitulkitsen asioita, mutta mä tein viime postauksen ajatuksella, että saisin kommentteja sisustuksesta ja/tai onnitteluja uudesta kodista. Sen sijaan niitä ei tullut, vaan ensin sinne tuli joku sanomaan, että mun pitää kääntää sänky patterin myötäisesti ja siirtää työpöytä makuuhuoneeseen, niin marsunhäkki mahtuisi tähän työpöydän paikalle. Vastasin sitten siihen, että mun makuuhuone ei oo kovin iso, eli työpöytä ei varmasti mahtuis, vaikka kääntäisinkin sängyn. + Tässäkin lukemattomuus näkyy... sanon postauksessa nimittäin, että minusta se kissa on parempi tämänhetkisen elämäntilanteen kannalta, koska siitä on enemmän seuraa ja se näyttää sitä kiintymystään enemmän, kuin marsu. Ja sitten sen jälkeen tuli niitä tyrkytyskommentteja.

Jos jotakuta jäi vielä mietityttämään se, että miksi aloin itkemään tuolle yhdelle kommentille, niin vastaus tulee tässä:
Mulla oli TOSI paska viime viikko. Vissiinkin kerrosta alempana oleva kärsii pelkotiloista/skitsofreniasta tms, koska hän oli kuullut tappelun ääniä(???) asunnostani, ei ollut siksi uskaltanut mennä omaan asuntoonsa koska oli ilmeisesti pelännyt, että kaivan tunnelin käsilläni hänen asuntoonsa ja löisin häntäkin (<-vitsi). Ja hänhän oli sitten fiksuna henkilönä soittanut ASUKASKUNNAN JOHTOPORTAASEEN, jossa otetaan asia HYVIN VAKAVASTI. Eli. Nyt mulla on vaarana, että joudun muuttamaan täältä pois, koska oon koeajalla. Jos se siis keksii valittaa musta toisen kerran. Ja se tarkoittaisi muuttoa asumispalveluyksikköön, jossa asunnot ovat 20-25 neliötä "isoja". Olen käynyt siellä tutustumassa ja no, mun sänky ei mahtuisi, televisio ei mahtusi eikä työpöytä/tietokone mahtuisi. Eikä siellä ole mahdollisuutta tehdä itse ruokaa. Ja siellä ei saa olla lemmikkejä EIKÄ vieraita.  Ja lisäksi uusi lääkäri haluaa nyt tyrkyttää kaikille tietoa, että mulla olisi paranoidinen skitsofrenia. Hän sai tietää naapurin valituksesta ja siitä teki johtopäätöksen, etten vain muista sellaista tilannetta, että olisin huutanut täällä mielikuvituskaverille psykoosissa ja paiskonut tavaroita seinille. Ja sitten tulee tuo kommentoija. Oli kyllä ihan helvetin hyvä päätös noille paskoille vastoinkäymisille. Kiitos sulle siis ihan saatanasti.

MUTTA. Mä harkitsen asiaa vielä. Tää blogi on nyt ainakin toistaiseksi näkyvillä ja te saatte lueskella tätä tai poistua lukijoista jos olette menettäneet toivonne muhun ja mun blogiin. Anonyymit eivät enää tosiaan voi kommentoida, jos jollekin se ei vielä selvinnyt.

Sori tästä romaanista. Tässä on nyt tiivistettynä mun ajatukset.